Tassujen vilinää

Hyvää Joulua!

2010-12-24T08:26:00.002+02:00

Syyskautta ja alkutalvea.

2010-12-24T08:00:00.000+02:00

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt aikaa ja syksy on jo vaihtunut talven puolelle. Annan kirjoitushalut ovat olleet jäissä koulutöitä tehdessä. Mutta tässä kuitenkin muutamia muistoja syyskaudelta.

Syyskuun puolella Nuutti sai uuden koirakaverin, jota toivottavasti päästään useamminkin tapaamaan. Anna ja Nuutti kävivät tällöin metsäretkellä Annan äidin ja kummitädin kanssa. Nuutti juoksi Annan kanssa ympäri metsää ja peltoja, toisten keräillessä sammalta ja sieniä. Autolle palatessamme tapasimme yllättäen metsänomistajan koiransa kanssa. Nuutti on kerran pikkupentuna tavannut tämän sekarotuisen pystykorva-Sirun, mutta silloin ystävyys jäi solmimatta. Tapaaminen alkoi odotetusti samalla kaavalla: Siru murisi ja Nuutti yritti päästä kavereiksi. Siru oli enemmän kiinnostunut meistä ihmisistä, mutta Nuutin sinnikkään taivuttelun jälkeen, Siru yhtäkkiä alkoikin leikkimään Nuutin kanssa. Koirat päästettiin sitten vielä irti juoksemaan, ja ne hävisivät joksikin aikaa tiheään pusikkoon. Palatessaan likomärkinä ne käväisivät vielä hiekkakasassa pyörimässä... Onneksi meidän herran turkki on rodunomainen, eli suhteellisen helppo puhdistaa. Niin hauskaa Sirulla oli, että saimme kutsun uusintavierailullekin.

Syyskuun puolessa välissä Aki ja Nuutti lähtivät äijien reissuun Akin isän luo Puumalaan. Poikien ohjelmaan kuului muun muassa useiden tuntien mittaisia lenkkejä metsissä ja pelloilla, sekä Nuutin ensimmäiset metsästysretket. Ensimmäistä kertaa metsälle pääsi myöskin Akin uusi metsästysjousi. Varsinainen saalis jäi vielä saamatta, vaikka Nuutti metsästyskoiran elkein seurasikin eläinten vainuja maasta. Puumalan metsistä löytyi kuitenkin runsaasti muunlaisia eläimiä, nimittäin punkkeja. Eikä mitään ihan vaatimattomia määriä, sillä eräänkin aamulenkin jälkeen Nuutin turkista löytyi yhteensä 24 punkkia! Siihen määrään ei Nuutin kesän kestänyt punkkiainekuurikaan enää tehonnut. Isäntäkään ei aivan punkeitta selvinnyt. Nuutin viimeinen punkkilöytö tehtiin kotosalla, kun reissusta oli kulunut jo pari viikkoa. Toisessa takajalassa oli pitkään kipeä patti, joka onneksi hävisi itsestään. Puumalassa Aki pääsi myös testaamaan myös Nuutin paukkuarkuutta. Nuutti jätettiin talon pihaan syömään possunkorvaa ja Aki meni kauemmaksi ampumaan haulikolla. Nuutti kyllä selvästi huomasi äänet, mutta ei säikähtänyt sen kummemmin tai mennyt paniikkiin. Anna vietti sillä välin kisujen kanssa rauhaiseloa kotona. Kissat eivät itseasiassa malttaneet olla lainkaan rauhassa, vaan ottivat kaiken ilon irti koirattomasta ajasta. Hiljaisia hetkiä ei juurikaan vietetty; kissat maukuivat ja juoksivat ympäri taloa ja jatkuvasti oli jonkinlainen paini- tai vaanimisleikki käynnissä.

Nuutin 1-vuotissynttäreitä vietettiin torstaina 16.9. Aki leipoi Nuutille ikioman koiramaisen synttärikakun. Kissatkin saivat omat palasensa, mutta niiden syömisvauhti jäi kyllä Nuutille kakkoseksi. Lahjaksi Nuutti sai mm. virkatun pehmopossun ja maailman parhaan tassurätin

Synttäriviikonloppuna tavattiin kaksi muutakin 1-vuotissankaria. Lähdimme vierailulle Elsa-siskon luo, jonne myös Rölli-veli tuli. Pojat aloittivat rähinän heti tavattuaan, ja tilannetta rauhoiteltiin koirat sylissä. Yhdessä lähdettiin kävellen koirapuistoon ja matkalla rähinät unohtuivatkin. Koirapuistossa hauskimmat leikit syntyivät valtavan pitkästä kepistä taistellessa. Leikkituokion jälkeen tallustettiin takaisin Elsalle. Poikien välit pysyivät viileän rauhallisina; Rölli ei oikein tahtonut lämmetä Nuutin lepyttelyille. Elsa oli sitäkin suositumpi leikkikumppani. Synttäreiden kunniaksi koirille oli vielä varattu omat herkut; Elsalle poronlihaa ja pojille Akin tekemät kakut. Herkut kävivät hyvin kaupaksi, mutta lapsoset eivät malttaneet olla leikkimättä heti ruoan päälle. Leikkien tuloksena oli Röllin oksentama kakku ja Elsan iso, pinkeä masu. Kotiinviemisinä saimme Rölliltä vinkuvan pehmokilpikonnan ja Elsalta kaikennäköisiä nameja.

Syyskuun viimeisellä viikolla lähdettiin pitkästä aikaa match showhun. Kisapaikka oli kätevästi kävelymatkan päässä kotoa. Nuutti pääsi alkusähläyksestään melko mukavasti yli, mutta hiukan vastoin ennakko-odotuksia, se ei malttanut ottaa kunnolla kontaktia koko reissun aikana. Aki kävi Nuutin kanssa pari kertaa lenkilläkin kehää odotellessa, mutta sekään ei tuntunut Nuuttia rauhoittavan. Varsinainen kehä sujui kuitenkin mukavasti. Annan esitti Nuutin ja Nuutti yritti jonkin verran kiskoa hajujen perään, mutta pääosin malttoi ravata vieressä sekä seisoa paikallaan. Pöydällä Nuutti innostui tuomarista melkoisesti, mutta antoi kuitenkin nätisti katsoa hampaat. Tuomari piti Nuutista enemmän, kuin vastustajana olleesta lancashire heeleristä. Tuomarin mukaan Nuutilla on "aivan ihana luonne" ja "erittäin hyvät hampaat". Punaisten aikuisten koirien kehässä oli koiria 15, siellä Nuutti ei enää sijoittunut viiden parhaan joukkoon. Reissusta kotiuduttuamme päästiin iltaruokana vihdoin avaamaan Nuutin ensimmäinen aikuisruokasäkki. Pronature-puppyn sekaan sekoiteltiin Canidaea. Canidaen jälkeen ollaan kyllä vaihdettu jo toiseen ruokamerkkiin. Nuutti on pian syönyt jo 15kg säkin Jahti&Vahti Extraenergia-ruokaa.

Lokakuun alussa lähdimme Nuutin kanssa viettämään Akin äidin synttäreitä Kukkapään lomakeskukseen. Reissu oli pojalle melkoista pyöritystä, kun lapsilauma leikitti Nuuttia koko päivän. Illalla Nuutti oli niin voipunut, että se vetäytyi yksin nukkumaan saunan pukuhuoneeseen, jossa se teki pesän itselleen märkiin kylpypyyhkeisiin. Yön vietimme vuokramökissä nukkuen. Reissu sujui melkoisen mukavasti, vaikka Nuutin käytöstavat etukäteen epäilyttivätkin.

Kissatkin ovat järjestäneet silloin tällöin pientä aktiviteettia kotosalla. Eräänä iltana olimme jättäneet rasvaisen uunipellin tiskipöydän päälle likoamaan lihan paiston jälkeen. Pahaa-aavistamaton Pipari loikkasi lattialta suoraan pellille sillä seurauksella, että pelti lensi kaaressa lattialle, roiskien rasvat ympäriinsä. Pipari oli peittynyt valkoiseen rasvaan ja se pakeni äkkiä paikalta olohuoneen sohvalle. Nuutti äkkäsi kinkuntuoksuisen kissan ja juoksi tottakai perään. Aki jäi pyyhkimään keittiötä ja Anna meni ottamaan kiinni rasvaista kissaa. Pari valokuvaakin ehdittiin napata ennenkuin Pipari pääsi pesulle. Rasvaa riitti turkissa kuitenkin reilun viikon päivät.

Lumien saavuttua on Nuutti ollut hangista tohkeissaan. Se on päässyt jälleen lempileikkinsä pariin, eli etsimään nameja korkeista lumikasoista. Ensimmäisen kerran lumikasan nähdessään, se suorastaan syöksyi kasan huipulle, ilmeisesti viime talven leikit mielessään. Juoksulenkkeihin on saatu mukavasti haastavuutta paksujen hankien avulla.

Pääosin olemme siis viettäneet kotosalla tasaisen rauhallista arkea. Piparista ja Nuutista on tullut varsin hyvät leikkikaverit. Pilvi ei edelleenkään Nuutista välitä ja tarjoaa herkästi kynsiään. Isäntäväen kanssa leikkiessä Nuutin lempileikki on takaa-ajoleikki. Leikissä Nuutti juoksee lelu suussaan muristen ja odottaa, että sitä ajetaan takaa. Irti-käsky on kuitenkin hyvin sisäistetty ja tarvittaessa Nuutti jättää saaliinsa käskystä välittömästi. Myös ruoan etsiminen piiloista on Nuutille mieluista puuhaa. Kissat ovat usein etsinnöissä mukana ja se pistääkin Nuuttiin mukavasti lisävauhtia. Nuutti on saanut nauttia etenkin pitkistä metsä- ja juoksulenkeistä. Olemme jatkaneet päivittäin hihnakäytöksen harjoittelua ja kärsivällisyydellä ollaan saatu hyviäkin tuloksia aikaan. Omistajien hermot ovat kuitenkin usein koetuksella jääräpään kanssa. Rautaista tahtoa ja uppiniskaisuutta Nuutista löytyy siis oikein olan takaa. Tuttujen koirakavereiden kanssa ollaan käyty leikkimässä, mutta koirapuistotapaamiset olemme toistaiseksi jättäneet väliin; viimeisimmällä kerralla kun nuoret poikakoirat olisivat halunneet keskenään ratkaista koirapuiston herruuden. Voiton ja Viivin kanssa ollaan leikitty viikottain. Lisäksi Nuutti tapasi hiljattain uudenkin koirakaverin, 7kk ikäisen valkoisenpaimenkoira-tyttösen. Kotosalla meillä on lenkkien ja muun puuhastelun jälkeen rauhallinen ja helppo koira. Mutta kun energiaa on jäänyt varastoon, sen todella huomaa. Nuutilla on lisäksi paljon opeteltavaa kärsivällisyydessä. Varsinkin oudoissa tilanteissa se on hyvin rauhaton ja äänekäs ja vaatii määrätietoista ihmistä vierelleen. Kotona ollaan opeteltu lukuisia "sirkustemppuja", jotka ovat toimineet hyvänä aivovoimisteluna ja kontaktin harjoitteluna.

Koko kesän kuulumiset

2010-09-06T14:50:00.004+03:00

Kesä on vierähtänyt jo syksyn puolelle ja blogin kirjoittajat ovat poteneet laiskuutta. Nyt on siis aika päivittää kuulumisia. Samalla vaihdettiin tällainen syksyisempi ulkoasukin. Täällä elämä sujuu entiseen malliin. Nuutti täyttää 10 päivän päästä yhden vuoden ja virallisesti pentuajat ovat sitten takana päin. Sen kyllä huomaakin, sen verran murrosikäisen uhmaa pojasta löytyy.

Heti kesän alussa saimme pystytettyä pitkään kaivatun aidan pihan ympärille. Aki testasi aidan kestävyyttä juoksemalla itse kadulla, Nuutin ollessa aidan toisella puolella pihalla. Nuutti törmäsi pari kertaa aitaan ja tajusi sitten, että eihän tästä pääse läpi, eikä ole sen jälkeen yrittänytkään, vaikka aitaa ei ole esim. kaivettu syvälle maahan. Vahtimisvietti on noussut uusiin mittapuihin, kun pikku pihavahti haluaisi omistaa koko kadun pätkän. Hiljaa olemista onkin sitten harjoiteltu harjoittelemisen jälkeen aina vain... Toivottua tulosta on tullutkin, mutta koirat eivät pääse kotimme ohi ilman Nuutin ilmoitusta. Samoihin aikoihin naapuriimme muutti 8-vuotias tyttölapsi, joka olisi innokkaasti Nuuttia hoitamassa. Yhteiset leikit ovat tehneet Nuutille hyvää ja Nuutti osaa leikkiä nätisti, valvonnan alla tietenkin. Nuutti mm. antaa leikkikaverin ottaa lelun pois ja tottelee irti-käskyä hienosti. Uusi tulokas perheeseemme oli upea pölypussiton sykloni-imuri. Sillä on mukava huristella eläinten karvat pois nurkista.

Kesäkuun alussa meillä vieraili kirppusirkus. Akin ollessa yksin eläinten kanssa kotosalla, Metsästäjä-Pilvi nappasi ulkohäkkiin eksyneen oravan. Siitäkös ralli alkoi, kun Pilvi päätti kantaa tappamansa saaliin sisälle. Aki, Pipari ja Nuutti juoksivat kilpaa Pilvin perässä. Lopulta Pilvi päätyi saunan lauteiden alle ja Aki sai oravan takavarikoitua. Tämän kaiken hässäkän keskellä, orava oli jättänyt "viimeisen kostonsa", elikkä kirput, ympäri asuntoa. Tämä ei tietenkään vielä samana päivänä selvinnyt, vaan vasta pari päivää myöhemmin. Anna huomasi Piparin viiksikarvoissa vikkelän otuksen, joka tarkastelun ja pitkällisen googletuksen jälkeen osoittautui melko varmasti kirpuksi. Ja vieläpä sitkeäksi sellaiseksi; se kun ei tahtonut kuolla voimallisella listimiselläkään. Toinen ötökkä ilmestyi Nuutin turkista hurjalla hypyllä ja siinä vaiheessa olikin diagnoosi selvä. Ei auttanut muu kuin huristaa kohti apteekkia hakemaan pikaisesti lääkitykset eläimille. Samalla selvisi syy myös Annan kutiaville paukamille, joita oli öisin ilmestynyt rivissä koko kyljen pituudelta. Isäntäväki siivosi talon lattiasta kattoon aamuyöhön saakka. Pyykinpesukone pyöri muutaman vuorokauden lähes tauotta. Sittemmin ei ole kirppuja näkynyt, mutta painajaisunia niistä on nähty useastikin!

Juhannuksesta alkoi Akin ja Annan yhteinen kesäloma. Juhannusaattona Nuutti oli ensimmäistä kertaa yksin yökylässä, tällöin mummolassa. Ilta ja yö olivat menneet varsin rauhattomissa merkeissä, osasyyllisenä oli naapurin ihana kaveri Arttu, jota Nuutti olisi halunnut päästä tapaamaan. Nuutti oli mm. hypännyt päättäväisesti korkean aidan yli Artun luo ja Artun ärinöistä huolimatta, Nuutti oli päättänyt leikkiä tämän kanssa. Lopulta Artusta saikin leikkikaverin ja Nuutti rauhottui huomattavasti. Juhannuksen jälkeiselle viikolle oltiin jo etukäteen sovittu, että Nuutti pääsee Elsa-siskon luo hoitoon pariksi yöksi. Vierailu ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan... Olemme monta kertaa yhdessä pohtineet, kuinka kauan sisarukset mahtaisivat jaksaa leikkiä yhteen putkeen, jos siihen olisi mahdollisuus. Vastaus kuuluu: 16 tuntia. Tässä vaiheessa tosin leikin kävivät lopettamassa ihmiset, eivät koirat itse... Melkoista pyöritystä oli siis Pakilassa parin päivän verran; vielä kerran kiitokset kärsivällisyydestä Katja ja Jarno! Kotiin palattuaan, Nuutti nirsoili ruokansa kanssa, mikä on meidän ahmatille ennenkuulumatonta. Mietimme, että kenties Elsan huono syöminen ja vatsavaivat näyttivät jotenkin esimerkkiä Nuutille. Nirsoilu kyllä loppui lyhyeen, kun ruokakuppi otettiin pois. Nälkäinen poika söi taas entiseen malliin.

Kesä oli, kuten jo kaikki tässä vaiheessa syksyä tietävät, ennennäkemättömän kuuma. Se laiskisti meillä sekä ihmiset, että eläimet. Kissat makailivat päivät pitkät sisätiloissa ja vasta pimeän tullen alkoivat virkistyä. Muutaman kerran kissatkin pääsivät valjaissa mukana ulos, mutta ei se oikein tahtonut onnistua Nuutin pyöriessä mukana. Sen verran Pipari kuitenkin vietti aikaa aurinogossa, että päälaen turkki muuttui punaruskeaksi. Nuutin energiavarat tuntuvat olevan ehtymättömät, ja se kaipasi juoksulenkkejä helteelläkin. Tukalan kuuman lenkin jälkeen kelpasivat märkä pyyhe, oma vesikuppi ja tuuletin.
Murrosiän myötä, Nuutista on tullut melkoisen uppiniskainen kaveri. Lenkillä hajut veivät poikaa mukanaan ajoittain pakkomielteisesti ja jalkaa nostettiin aivan joka puskassa. Lisäksi toisten koirien ohittamisesta tuli entistäkin hankalampaa. Vinkumisen ja vetämisen lisäksi, listalle tulivat mukaan myös haukkuminen, murina ja karvojen pystyyn nostaminen. Heinäkuussa aloitimme urakalla työt remmirähinän estämiseksi. Otimme käyttöön Koirakuiskaaja Cesar Millanin opit. Tarkoituksena on, että Nuutti liikkuu ainoastaan taluttajan sivulla tai takana, eikä tietenkään vetää saa. Haistelut ja tarpeet tehdään vasta kun taluttaja sanoo "vapaa". Sen jälkeen otetaan koira jälleen sivulle ja jatketaan matkaa. Tätä niinkutsuttua vaeltamista tehdään minimissään tunti päivässä. Tekniikkia on sopinut Nuutille erinomaisesti! Nuutilla on ollut lisäksi tapana reagoida ulkona kaikkeen outoon tai mielenkiintoiseen haukkumalla. Tämäkin mielestämme rauhoittui vaeltamisen myötä. Mutta muille hihnakoirille Nuutti edelleen jatkoi rähisemistään. Tällä hetkellä ohituksissa käytetään napakkaa kieltoa, koirien katsekontaktin estämistä, sekä istumista ja namipalkkiota. Toivotaan että rähinät unohtuvat murrosiän loppumisen myötä.

Koko kesän ajan Nuutti on syönyt Golden Eaglen penturuokaa. Elsalta saatiin ylijäänyttä Pronature Puppya ja Royal Caninin Intestinal- ruokaa. Nuutti onkin syönyt nyt sekaisin Pronaturea ja Golden Eaglea, sekä James Wellbelovedin aikuisruokaa, jonka Aki oli saanut edullisesti. Masu on pysynyt mukavassa kunnossa ja melko tyytyväisiä ollaan oltu, mutta aikuisruoaksi olisi tarkoitus kokeilla jotakin muuta. Elokuussa Nuutti oli yltänyt ensimmäisen kerran ennätykselliseen viiden viikon sisäsiisteys-putkeen. Osasyyllisena oli varmaankin myös isäntäväen kesäloma, mutta myös lomalla ollessamme Nuutti vietti aikaa yksinään lähes päivittäin. Näin päivärytmi pysyi normaalina, eikä loman jälkeen ollut lainkaan eroahdistusta. Kerran yksinolo venähti jopa kymmeneen tuntiin, mutta poika oli hienosti selvinnyt myös siitä. Pääosin Nuutti on kotioloissa rauhallinen ja helppo. Kissoja tietenkin täytyy paimentaa ja Piparin kanssa pääsee päivittäin painimaankin. Vieraiden tervehtiminen on kuitenkin vaikeaa. Nuutin ylisosiaalisuus ottaa vallan, eikä se millään malttaisi olla paikoillaan. Kotona Nuutti ei paljoa hauku, ja jos haukkuukin, niin lopettaa sen kyllä käskystä. Kaikenkaikkiaan olemme varsin tyytyväisiä Nuutin, melko tiukankin, kotikurin onnistumiseen! Kun vielä saataisiin nuo ulkoilutusongelmat kitkettyä pois...

Elokuun lopussa tehtiin sisarustreffit Elsan ja Röllin kanssa Elsan uudella terassilla (,jolla Elsa ja Nuutti olivat tosin jo leikkineet yhdessä parikin kertaa). Kunnon painileikit saatiinkin aikaiseksi. Veljekset ovat melkoisen samanväriset ja äänikin on suorastaan hämäävän samanlainen. Röllin pää on kyllä paljon mustempi ja Nuutilla on enemmän massaa. (Taisi olla noin kilon verran veljeä enemmän. Viimeisimmässä punnituksessa painoa oli 12,8kg.) Painileikkien aikana Nuutti rupesi rapsuttelemaan toista korvaansa, ja huomasimme että sinne oli takertunut iso lihava punkki! Onneksi Katjalta löytyi punkkipihdit ja puhdistusainetta niin saatiin punkki heti irti. Muistoksi jäi pieni patti korvalehteen. Loppuillasta Nuutti ja Rölli ärähtivät toisilleen sen verran, että Aki ja Taina joutuivat erottamaan veljekset. Jompikumpi ehti puraista Akin takapuoleen mojovan mustelman. Suunnitelmissa ovat seuraavaksi sisarusten ensimmäiset yhteiset synttärikestit kakkutarjoiluineen.

Kesämuistoihin kuuluvat myös mukavat pitkät metsälenkit. Nuuttia on pidetty vapaana vain melkoisen suurella varauksella; sen verran riistaviettiä tältä kaverilta löytyy. Ennemmin on laitettu koira kiinni vaikka pitkään liinaan, jossa hallittavuus on sitten helpompaa. Jäljestystä ns. makkarajäljellä Nuutti on kokeillut muutaman kerran ja nenänkäyttö tuntuukin olevan yksi Nuutin vahvuuksista. Aiomme jatkaa treenailua tällä saralla ja koirakouluunkin pitäisi taas syksyn tullen palata. Lisäksi Nuutti jatkaa juoksulenkkejä, nyt aikuisiän saavuttaessaan enenemässä määrin. Canicross-valjaat saattavat olla seuraavana hankinnassa. Siinäpä mukavasti ohjelmaa syksylle. Yritetäänpä tätä blogiakin taas jossain vaiheessa päivittää...

Nuutin puuhaviikot

2010-05-27T17:59:00.012+03:00

Kolmeen viikkoon on mahtunut tapahtumaa jos toistakin. Lauantaina 8.5 lähdimme Nuutin kanssa ensimmäistä kertaa match showhun eli koirien epäviralliseen näyttelyyn. Perillä Hakunilan urheilupuistossa meitä odottivat Elsa ja emäntänsä Katja. Nuutti haukkui ja riekkui oikein olan takaa, mutta Aki sai sen ennen kehää sopivasti rauhoittumaan. Pikkupentuja oli ilmoittautunut 14. Kehässä Nuutti esiintyi niin hienosti kun vain osasi, mutta hävisi vastustajalleen "pölyhuiskalle":) ja sai sinisen nauhan. Elsa puolestaan sai hienosti punaisen nauhan. Molemmat sisarukset sijoittautuivat omissa ryhmissään viidensiksi. Nuutti ja Aki saivat lahjakassissa paljon luita ja nameja sekä Vuokkosten siteitä... :D
Seuraavana viikkona Anna palasi sairauslomalta töihin ja kotiväki palasi arkeen. Tiistaina Nuutti sai mieluisan vieraan islanninlammaskoira Eldistä. Viimeksi pojat tapasivat talvella ja Eldi olikin nyt kasvanut jo Nuutista ohi. Ikäeroa pennuilla on Nuutin hyväksi yhden kuukauden verran. Leikit olivat raisuja ja tasaväkisiä. Nuutti nautti täysin rinnoin, mutta kissat pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä. Lapsiportin läpi Eldi tapasi ensimmäistä kertaa kissan ja Pilvi teki sähisten selväksi ettei halua tehdä lähempää tuttavuutta.
Helatorstaina taisi olla kevään siihen mennessä kuumin päivä ja Nuutti oli läkähtymässä. Vuorossa oli Nuutin toinen mätsäri tällä kertaa Järvenpäässä. Elsa ja isäntäväki tavattiin taas kisapaikalla ja pennut alkoivat tapansa mukaan melkoisen elämöinnin. Viime kerrasta viisastuneina yritimme erottaa kaverukset toisistaan hyvissä ajoin ennen kehän alkua. Läheltä piti etteivät Nuutti ja Elsa joutuneet kehään toistensa vastustajiksi, mutta saivat lopulta uudet parit. Pieniä pentuja oli 35. Molemmat keräsivät tällä kertaa punaiset nauhat, eli voittivat vastustajansa. Tuomari kehui Nuutin hienoa asennetta ja naureskeli Nuutin kestosuosikille eli possunkorvalle. Tuomari kommentoi Nuutin rakennetta: "En mä näistä oikein mitään ymmärrä, mutta tällä on liian pitkä kaula." Kommentoipa Nuutin kiveksiäkin "Tällähän isot pallit on, sonniko susta tulee!" :) Hauskaa siis oli ja Nuutti ei jälleenkään olisi voinut hienommin esiintyä. Punaisten nauhan saaneiden pentujen kehässä Nuutti ei enää sijoittunut, mutta Elsa-sisko tuli hienosti kolmanneksi! Kisan päätteeksi Elsa tuli meille riehumaan. Elsa ihmetteli kovasti kissoja. Normaalisti kissat katoavat koiravieraiden ajaksi piiloihinsa, mutta ilmeisesti nyt katsoivat, että täällähän on vain kaksi Nuuttia eli ei hätää. Elsan lähdettyä Nuutti pääsi vielä järven rantaan tunnin lenkille (mistä tätä energiaa oikein riittää?). Aki houkutteli Nuuttia kahlaamaan rannassa kelluvien makupalojen avulla, uimaan ei Nuutti kuitenkaan uskaltanut.Helle vaikutti Nuuttiin pistämällä vatsan aivan sekaisin aina kuumimpina päivinä. Eräänä päivänä Annan tultua kotiin oli Nuutti tehnyt pissat lattialle ja matolle, kakat matolle ja ripulin hajuiset oksennukset uudelle sohvalle... Siinä oli kiukussa pitelemistä ja epätoivoinen olo oli iskeä. Sääliksikin tietenkin kävi, toinen kun oksenteli ja kakoi myöhään iltaan.

Lauantaina 15.5 oli virallinen pentunäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Helteinen päivä alkoi melkoisena jännitysnäytelmänä, kun Navigaattori-Anna opasti automme eksyksiin. Onneksi olimme kerrankin hyvissä ajoin liikenteessä ja lopulta aikaa ilmoittautumiseen jäi valtaisat 3 minuuttia :) Perillä odottivat sekä Elsan että Röllin väki. Muita gööttejä ei ollutkaan ilmoittautunut. Kehää odotellessa pennuilla ei käynyt aika pitkäksi ja painin lisäksi haukkukonsertti oli suosittua ajanvietettä. Pojat pääsivät kehään parin tunnin odottelun jälkeen. Nuutti malttoi jälleen esiintyä hienosti, vaikka velipoika seurasikin kintereillä. Tällä kertaa Nuutti vei voiton ja molemmat pennut saivat kunniapalkinnot (KP). Elsa voitti ansaitusi oman kehänsä :) ja sai sitten vastaansa Nuutin. Molemmat esiintyivät kauniisti ja Nuutti valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi (ROP). Piinallisen pitkän odottelun jälkeen Aki ja Nuutti menivät vielä ryhmäkehään, jossa göötti ei miellyttänyt tuomaria niin paljon, että olisi sijoittanut viiden parhaan joukkoon. Kotiinviemisinä oli siis tällä kertaa 2 ruusuketta ja pokaali. Kisan päätteeksi pennut vietiin vielä riehumaan läheiseen koirapuistoon.

"Eritt. hyvän tyyp. oik. mittasuht. Selvä sukup.leima. Hyvä vahva uros.m. pää jossa oikea ilme, hyvä vahva kaula oik ylälinja. Ikäisekseen hyvä runkl. Rodunom. ja hyvin kulmautunut. Hyvät yhdensuunt. liikkeet ja sopiva askelpituus. Miellyttävä käytös ja rodunom. olemus. Hyvin esitetty."

Seuraavana päivänä kaunis hellesää jatkui, joten isäntäväki pakkasi koiran autoon ja haki Annan kaverin Heidin mukaan pikku retkelle Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle. Reissussa saatiinkin aikaa vierähtämään kolmatta tuntia. Nuutti oli elementissään metsäisillä poluilla ja aloitti merkkailun urakalla. Merkkaukset sujuvat tosin vielä jalkaa nostamatta. Päästiinpä padollekin ihmettelemään kuohuvaa jokea. Juomavettä kului runsaasti ja loppumatkan juoksuosuuden jälkeen Nuuttikin vaikutti hieman väsyneeltä :)

Maanantaina 17.5 oli vuorossa kauan odotettu pentu-uinti Hyvinkään koirakylpylässä Elsan ja Röllin kanssa. Pennut saivat uimaliivit päälleen ja sitten mentiin uittajan kanssa vuorotellen altaaseen. Nuutti oli selvästi tässä hommassa arin ja tarvitsi eniten uittajan apua, että oikea tekniikka löytyi. Lopulta Nuutti ui hienosti ilman uimaliivejäkin, mutta ei selvästikään nauttinut tilanteesta. Altaan reunan vieressä uiminen tuntui ilmeisesti turvallisimmalta ja siitä olisi tehnyt mieli kiivetä pois. Käynti oli siis oikein tarpeellinen; kesällä on nimittäin suunnitelmissa käydä Artun kanssa uimassa luonnon vesissä. Illalla energiaa tuntui aina vain riittävän, joten ei muuta kuin lenkille...

Nuutti on taas päässyt uuden ruokamerkin makuun, tällä kertaa vuorossa Golden Eagle. Orijen ei vain tuntunut Nuutin masulle sopivan. Nyt vatsa toimii normaalisti ilman järkyttäviä ilmavaivoja, eivätkä silmätkään rähmi niin paljon. Tällä viikolla ollaan opeteltu uusia temppuja. Nuutti oppi hetkessä antamaan tassua sekä läpsäisemään tassulla ylävitoset-tyyliin. Lisäksi oma peti tunnetaan nyt käskyllä. Nuutin mielitemppu taitaa olla kieriminen, joka onnistui sekin parin harjoituskerran jälkeen. Fiksu poika meillä! Sisäsiistit päivät ovat ehdottomasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Koirapuistossa Nuutti esitti isoa poikaa hyppäämällä leikatun poikakoiran selkään. Kyllä se nyt on tainnut tulla, se murrosikä...

Vappu-hulinoita

2010-05-07T20:52:00.006+03:00

Annan sairausloman jatkuessa eläinväellä on ollut paljon ihmisseuraa kotosalla. Nuutti on saanut tottua hyvin hitaisiin lenkkeihin ja rauhalliseen päiväohjelmaan. Vallan hienosti tämä on sujunutkin. Nuutti on rauhoittunut huomattavasti villeistä pentukuukausistaan! Nuutti makaile rauhallisena valtaosan päivästä. Mutta heti kun jotakin tapahtuu, on Nuutti haukkana mukana. Takaa-ajoleikit ovat edelleenkin ihan lemppareita. Ennen vappua käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Nuutti nautti olostaan 8 pikkukoiran joukkiossa ja taisi olla yksi suosituimmista leikkikavereista, sillä kun ei ollut mitään äristävää kenellekään.

Vappua aloiteltiin serpentiinikoristeluin. Anna ripusteli serpentiinejä vähän joka paikkaan ja useampi kuin pari nauhaa pääsi kisujen käsittelyyn. Ensimmäiset serpentiinit revittiin alas ihme kyllä vasta vapunpäivänä... Kissojen ihmetykseksi keittiön pöydälle ilmestyi keväinen pöytäliina ja heti Annan kääntäessä selkänsä, olivat kissat tutkimusretkellään liinan alla.

Vapun aattona Nuutti tapasi ensimmäistä kertaa 13-vuotiaan sekarotuisen Jehu-koiran, jonka Anna on tuntenut pikkupennusta saakka. Jehu olikin hiukan yllättäen vasta ensimmäinen Nuutin kotiin tullut koirakaveri! Jehu tavattiin puolueettomalla maaperällä ennen Nuutin reviirille tuomista. Jehu teki alusta asti selväksi, että hän ei oikein pikkupennun leikkejä jaksaisi. Jehun ärähtäessä kunnolla Nuutti uikutti pitkän aikaa vaikkeivät hampaat ehtineet edes koskea. Jehulla on ollut jonkin verran kipuja viime aikoina ja loppuilta menikin ajoittain Nuuttia pidellessä, jotta Jehu saisi välillä hengähdystaukoa. Loppuillasta Jehukin hiukan innostui Nuutista ja haki kävellä töpötellen Nuutin kirahvi-lelua. Kirahvi menetti Jehun leikkien seurauksena puolet päästään...Vapunpäivänä Nuutti lähti iltapäivästä mummolaan hoitoon. Isäntäväki suuntasi Elsalle juhlimaan. Tämä tilaisuus oli kielletty pikku-pojalta, siskon juoksun ollessa vielä kesken. Mummolassa Nuutti pääsi jälleen Artun kaveriksi ja tuli illalla ennen Annaa ja Akia kotiin. Tullessa ikkunasta kurkistaessa oli Nuutti-roisto kielletyllä paikalla eli sohvalla makailemassa.

Uusi kauan odotettu sohva saapui vapun jälkeen maanantaina. Kissat eivät heti teroitelleetkaan kynsiään, joten toivo elää josko saisimme pitää ehjän sohvan... Iltapäivällä Annan kaveri Marja tuli sohvaa katsastamaan yhdessä juuri vuoden ikään ehtineen Mikaelin kanssa. Miksu aluksi hiukan arasteli Nuuttia. Se kun antoi märän pusun heti Miksun nähdessään. Nuutti laitettiinkin hihnaan, että sekä Miksu että Miksun lelut säilyisivät Nuutin käsittelyltä. Pipari oli kovasti Miksun mieleen ja yllättävän pitkämielisesti se suhtautuikin kovakouraiseen käsittelyyn. Siinä vaiheessa kun Miksun etusormi oli jatkuvasti Piparin silmässä, se päätti siirtyä kauemmas makailemaan. Käytiinpä Nuutin ja lastenvaunujen kanssa vielä kävelylläkin.Keskiviikkona isäntäväki oli päättänyt lähteä minilomalle Naantaliin Annan jalan jo kuntouduttua melko hyvin. Aamulla oli edessä koiranväsytys, jotta mummolaan menisi hoitoon rauhallinen koira. Kaikenlaista aktiviteettia keksittiinkin ja käytiin vielä koirapuistossa reilun tunnin ajan riehumassa. Pari vanhempaa vehnäterrieriä kohtelivat Nuuttia melko alistavasti, mutta loppuajasta Nuutti nautti kahden muun pennun seurasta. Sheltti- ja mäyräkoirapentujen meno oli iloista ja vauhdikasta. Nuutti lähti siis ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon. Kissat saivat koko kodin itselleen. Hoitopaikassa oli taas tavattu ihana Arttu. Nuutti käväisi pitkästä aikaa kerran jäähylläkin, kun oli yrittänyt komentaa itselleen ruokaa ihmisten iltapalasta. Torstaina kotona odottivat kaikki eläimet innoissaan ja jostakin syystä samassa huoneesta. Kissat ja Nuutin toisistaan erottava kylppärinovi oli auki, mutta hyvin olivat näköjään kaverukset pärjänneet. (Nuutilla onkin hyvä keino teräviä kissankynsiä vastaan: se lähestyy takapuoli edellä ja istuu päälle.) Uusi sohvamme tosin oli peittynyt koirankarvoihin ja kuolaan...

Ison pojan elkeitä

2010-04-25T19:29:00.001+03:00

Melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Tässä tiivistelmää tapahtumista:

Koiranäyttelyn jälkeen oli taas aika treenata koirakoulua ja pelastuskoirailua varten. Hiukan huono tuuri on ollut pelastuskoiratreenien kanssa: päivämäärät eivät ole meille sopineet. Mutta olemme saaneet hyviä neuvoja, miten voi treenata kotioloissa. Nuutti on hienosti opetellut namialustan käyttöä. Kädellä näyttäen lähetetään Nuutti Tupperware-purkin kannelle ja poika käy istumaan tai makaamaan tassut kannen päällä. Tämä sujuu melko mukavasti kotosalla ja muutama kerta on ulkonakin treenailtu. Koirakerhon alkeiskurssi on taaksejäänyttä elämää ja oli aika siirtyä varsinaiseksi jäseneksi jatkoalkeet-ryhmään. Aki oli kentällä Nuutin ohjaajana. Kenttä oli märkä ja mutainen ja Nuutista huomasi heti, että kentällä ei oltu pariin viikkoon käyty. Haukku oli erittäin herkässä ja Herra Hienohelma ei halunnut laittaa takapuoltaan märkään maahan. Treeneissä harjoiteltiin toisten koirien ohittamista ja riviin paikalleen jättämistä. Tämän sai onneksi suorittaa oman tason mukaan ja Aki jäi monen muun omistajan tavoin koiransa viereen seisomaan. Lisäksi harjoiteltiin luoksetuloa koirakkojen muodostamassa melko kapeassa kujassa. Nuutilla kävi aika pitkäksi odotellessa, viimeinen koira kun oli. Nuutti suoriutui kuitenkin hienosti ja juoksi innolla Akin luo.

Samalla viikolla tehtiin vierailu Elsa-siskon luo. Juuri Liettuasta saapunut Furminator-harja annettiin lainaan Elsalle testausta varten. Sisarusten ilta sujui riehumisen merkeissä. Lopuksi kaverusten leikit menivät niin rajuiksi, että näimme parhaaksi erottaa heidät hetkeksi. Riehumisen seurauksena Nuutti myös joi jatkuvasti ja näinollen pissaili koko ajan. Parhaimmillaan Aki vei sitä ulos 8 min välein :) Elsan pihassa iso poika nosti pari kertaa jalkaakin! Kotona nähtiin enää yksi vajaa jalan nosto ja sen jälkeen pissat onkin taas tehty tyttötyyliin kyykyssä. Vierailun jälkeen Nuutti aloitti neljän päivän mittaisen sisäsiisteysputken! Tätä ennen meillä ei ollut vielä ollut yhtäkään täysin sisäsiistiä päivää. Nuutin lenkkejä pidennettiin samalla ja toisten koirien ohitukset otettiin tehoharjoitteluun. Aina koiran tullessa vastaan, Nuutin kanssa siirrytään rauhallisesti kadun toiselle puolelle. Possunkorvan avulla Nuutin huomiota kiinnitetään omaan taluttajaan ja melko hyviä tuloksia ollaan sitkeällä harjoittelulla vihdoin saatukin! Puolet ohituksista sujuu jo täysin ilman haukkuja. Toisaalta jos ohitus epäonnistuu, se tietää yleensä että haukku "jää päälle" ja lenkki voi olla tuhoon tuomittu...

Pääsiäisenä kissat jäivät Annan vanhempien hoidettaviksi ja Nuutti pakattiin autoon Punkaharju-Puumala-pääsiäisreissulle Akin vanhempien luo. Pitkät automatkat sujuivat hienosti ja perillä Nuutti malttoi ajoittain käyttäytyäkin :) Kahden yön mittaisella reissulla ulkoiltiin reippaasti ja nautittiin kauniista säästä. Nuutista reissussa parasta oli varmasti juosta vapaana pitkin teitä ja metsiä. Matkan lopuksi käytiin vielä tapaamassa Annan sukulaisia Annan vanhempien luona. Kaikessa hälinässä Nuutti söi rauhassa rakasta possunkorvaansa. Viikko päätettiin kotona grillaten. Nuutti oli hihnassa tolpassa kiinni ja kissat omassa häkissään. Loppuilta sujuikin sitten Nuutin oksennuksia siivoillen, poika kun päätti syödä kokonaisen puisevan maissinkaran, joka ei ottanut sulaakseen masussa.

Seuraavalla viikolla käytiin jälleen Annan vanhemmilla ja tavattiin Arttuakin! Nuutti varasti kaikki Artun luut, mutta Artun ärinät eivät olleet Nuutille tarpeeksi uskottavia. Pääsipä Arttu lopuksi hieman pomottamaankin ja Nuutti oli jälleen pieni ja viaton pentu. Nuutin myöhemmin nähdessä Artun kaukana kadulla kävelemässä, se päästi ilmoille kunnon murinat :)

16.4 Anna meni jalkaleikkaukseen ja sen seurauksena kolmen viikon sairauslomalle. Eläimet ovat olleet varsin tyytyväisiä saamastaan seurasta, mutta Nuutin lenkitys on kärsinyt pahasti. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä Akin ollessa töissä Anna päätti lähteä Nuutin kanssa pissalenkille kyynärsauvojen kanssa. 50 metrin matkaan saatiin kulumaan aikaa 20 minuuttia. Seurauksena hyvin kiukkuinen taluttaja, turhautunut pentu, miljoona sotkua hihnan ja keppien kanssa sekä yksi pannasta karkaaminen. Seuraavana päivänä tuulinen ilma teki Nuutin sekopäiseksi ja lenkin pituudeksi jäi 10 metriä... Onneksi Anna ei kuitenkaan ole perheen ainoa koiranulkoiluttaja ja Nuutti on hyvin sopeutunut rauhallisiin päiviin. Aki on tehnyt Nuutin kanssa juoksulenkkejäkin. Nuutti pääsi myös jäljittämään jänistä. Jäljitys kesti pitkän tovin ja oli melkoisen poukkoilevaa; ihme ja kumma, jäljen päästä kuitenkin löytyi ihka oikea rusakko. Hyvä Nuutti! Annan leikkauspäivänä Aki kävi ostamassa Nuutille uutta hienoa Orijen-ruokaa, jota on syötetty yhdessä Brit Caren kanssa. Ilmavaivat ovat hiukan lisääntyneet, joten jäämme seuraamaan tilannetta...

Koirakouluun osallistuttiin jälleen Akin ohjauksessa. Illan aiheina oli mm. kontaktinotto ja toisten koirien läpi pujottelu. Jonkin verran Nuutti jälleen turhautui ja haukkui, mutta teki loistosuoritukset mm. pujottelussa. Kouluttajakin kehui Nuuttia hienosta työskentelystä. Polleat omistajat saivat uutta puhtia koulutukseen :D Rankan koulutunnin jälkeen mentiin palkinnoksi Artun kanssa leikkimään. Viimeisellä viikolla Anna uskaltautui viimein laittamaan maton lattialle!!! Vielä on vahingoilta vältytty, mutta saapa nähdä kuinka pitkään.

Eilen illalla tehtiin leikkivierailu Voiton ja Viivin luokse. Jälleennäkeminen oli riemuisa! Nuutti jahtasi palloa Viivin kanssa ja kävi lepyttelemässä pidättyväisempää Voittoa suupieliä nuolemalla. Uusintaleikit tapahtuvat toivottavasti piakkoin. Nuutin ja Piparin välit ovat lähenemään päin. Kaverukset painivat päivittäin ja ovat viettäneet lyhyitä hetkiä lattialla vierekkäinkin. Pilvi tyytyy edelleen sähisemään ja antamaan tassua.

Ensimmäinen koiranäyttely

2010-03-28T18:35:00.004+03:00

Kevät taitaa vihdoinkin tulla! Nuutti on nauttinut lämpimistä säistä ja mielenkiintoisia hajuja löytyy valtavasti. Luontopolulla Nuutti tutustui jäniksen jälkiin, jotka saivat pienen pojan pään aivan sekaisin. Pupu olikin muutaman metrin päässä, mutta Anna ehti onneksi ottaa ajoissa koiran hihnaan. Viikko on mennyt lähinnä koiranäyttelyyn valmistautuessa. Seisomista, pöydällä käsittelyä sekä näyttelyhihnassa kulkemista treenailtiin jokaisena päivänä. Viikolla otettiin myös pieni askel kohti sisäsiisteyttä. Nuutti päätti, että hän pystyy tällä viikolla pidättelemään peräti kahden, jopa kolmenkin tunnin ajan, vaikka puuhastelikin samalla hereillä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä saamme mattoja lattioille... Viikolla Pilvi kehitti itselleen uuden lepopaikan. Akin palatessa lenkiltä, kisumisu löytyi mikrosta, johon ei kissankaan ole ihan helppo hypätä. Nuuttikin on hyppinyt hiukan luvattomiin paikkoihin. Herra on yrittänyt tehdä vaivihkaa sohvanvaltausta. Isäntäväen huomatessa koira kyllä poistetaan heti takaisin lattialle, mutta koirankarvat kielivät Nuutin loikoilleen sohvalla myös yksinollessaan. Lisäksi Nuutti pääsi hyppäämällä kirjahyllyn toiseen tyhjään kerrokseen. Poika taisi hiukan itsekin säikähtää, miten korkealle oli päässytkään.

Sunnuntaina oli vihdoin vuorossa Nuutin ja sisarusten ensimmäinen koiranäyttely. Tapasimme jo hyvissä ajoin ennen gööttien arvostelua, jotta pennut saisivat reuhata keskenään ja purkaa pahimmat energiat ennen kehään menoa. Nuutti oli innoissaan ympärillä pyörivistä koirista, eikä olisi aluksi millään malttanut keskittyä mihinkään. Kasvattaja-Milla pääsi onneksi paikalle kannustusjoukkoihin ja saimme häneltä hyviä vinkkejä ja tsemppausta. Kehään meno jännitti hurjasti ainakin koirien esittäjiä. Nuutti kilpaili 5-7 kuukautta vanhojen urosten ryhmässä yhdessä Röllin ja Antimos-kennelin kasvatin kanssa. Nuutti malttoi seistä kehässä melko hyvin. Kehää kiertäessä hajut ja toisilta kilpailijoilta tippuneet namit kiinnostivat omia herkkuja enemmän. Pöydällä Nuutti oli kuin kotonaan, sitä ollaan harjoiteltu viikolla niin monta kertaa. Kuitenkin tuomarin nähdessään poika innostui niin kovasti, että oli pudota pöydältä :) Tuomarikin kommentoi koiralla olevan kivaa. Hampaat ja kivekset Nuutti antoi katsoa oikein kauniisti. Röllin ja Taina-omistajan kiertäessä kehää Nuutilla kävi aika pitkäksi ja hän päättikin odotellessaan käydä pissalle... Tuomari onneksi katseli muualle ja Anna sai kannustavia katseita yleisön tukijoukoilta. Arvostelut tuntuivat kestävän ikuisuuden ja kaikki otettiin juoksutukseen vielä uudemman kerran. Ilmeisesti kyseessä oli siis melko tasaväkinen joukko. Lopulta Nuutti sijoittui kolmanneksi ja Rölli toiseksi. Mukaan lähtivät kuitenkin kunniapalkinnot ruusukkeineen. Elsa ja Katja esiintyivät upeasti narttujen ryhmässä ja tulivat lopulta kolmannelle sijalle. Kaikki kolme Tulikäpälää saivat hyvät arvostelut tuomarilta. Reissu oli melkoisen stressaava ja kotona oli väsynyttä väkeä. Pennuilla kuitenkin oli hauskaa, joten täytynee lähteä näyttelyihin toistekin...

"Tasapainoisesti rakentunut, mittasuhteiltaan lupaava urospentu. Puhdas pään kiila. Selvä sukupuolileima.. Hyvä eturinta. Tilava, pitkä rintakehä. Leveä reisi. Reipas esiintyminen. Sopiva luusto, oikea olemus. Reipas käytös."

Nuutti 6kk

2010-03-21T19:42:00.007+02:00

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin hujahtanut hurjasti aikaa, mutta tässä vihdoin päivitystä!

Ensimmäisellä viikolla Aki toi töistä 2kg säkin Hillsin kissanpenturuokaa, halvalla kun sai. Eläimet olivat riemuissaan, Pipari ehkä eniten. Se hyppäsi salaa pöydälle pussin perään ja nappasi sen hampaisiinsa. Pipari ehti hyvän matkaa karkuun pussi hampaissaan, ennenkuin se häneltä takavarikoitiin. Siinä oli naurussa pitelemistä, pussi oli kuitenkin melkein kissan kokoinen! Koirakoulussa Nuutti oli Annan ohjauksessa. Tunnin aiheena oli perusasento ja seuraaminen, jotka ovat Nuutilla jo hyvin hallussa. Pienten alkuhaukkujen jälkeen Nuutti teki varsin vakuuttavaa esiintymistä ja emäntä oli tunnin jälkeen ylpeä pikku-koululaisestaan. Koirakoulun jälkeen Nuutti pääsi mummolaan ja sieltä löytyi jälleen tuttu leikkikaveri Arttu. Artulla oli leikeissä hiukan kevättä rinnassa, mutta Nuutti ei moisista touhuista ymmärtänyt mitään. Pojilla oli kova vauhti päällä ja Nuutti on kasvanut jo sen verran, ettei enää paljoa jää Artun vauhdista jälkeen. Kynsien leikkaus sujuu Nuutin kanssa hienosti. Poika kellahtaa selälleen lattialle operaation ajaksi ja palkitaan tietenkin joka kerran ruhtinaallisesti.Toisen viikon tavoitteena oli opettaa Nuutti vihdoin seisomaan. Siinä melko hyvin onnistuttiinkin tehotreenin avulla. Sisäsiisteyskasvatuksessa mentiinkin sitten takapakkia. Nuutti pissaili koko ajan sisälle, eikä oikeastaan paperille lainkaan... Anna ja Nuutti olivat alkuviikosta taas päivän verran mummolassa. Artun kanssa oli jälleen vauhdikkaita leikkejä ja mummolassa kävi paljon vieraita Nuuttia tervehtimässä. Keskiviikkona päästiin Nuutin kanssa toista kertaa pelastuskoiratreeneihin. Nuutti harjoitteli yksin autossa olemista ja se ei edelleenkään oikein sujunut. Sitten tehtiin perinteistä "makkararinkiä" eli harjoiteltiin luopumista. Nuutti osaa odottaa makupaloja varsin mallikkaasti ja sai kovasti kehuja. Tarkoituksena on enemmän alkaa harjoittelemaan namialustan käyttöä ja vähitellen alustalla haukkumista. Perjantaina Aki päätti leipoa illalla pizzoja. Pizzat olivat pöydällä jäähtymässä Akin käväistessä suihkussa. Eläimet päättivät käyttää tilannetta hyväkseen. Akin tullessa suihkusta yksi kissa istui pöydällä syömässä pizzan päällisiä, yksi pizza roikkui pöydän reunalla ja koira juoksi ympyrää pizzapala suussaan. Torstaina Akin kaveri kävi yökylässä. Nuutti kävi tietenkin hiukan ylikierroksilla, mutta muutoin vierailu meni oikein mukavasti. Lauantaina isäntäväki poikkesi Ikeassa hakemassa uusia huonekaluja. Matkalla poikettiin myös eläinkaupassa, josta mukaan tarttui mm. puolimetrinen koiranmakkara ja uusi hammasharja Nuutille. Kalusteita kasailtiinkin urakalla viikonlopun aikana karvaisten kavereiden "avustuksella". Elukat olisivat välttämättä halunneet olla mukana rakennustouhuissa; milloin järsimässä nurkkia, milloin leikkimässä ruuveilla ja tapeilla. Keskeneräisillä rakennelmilla oli hauska kiipeillä ja kävipä Nuutti lirauttamassa pissatkin Ikean papereille. Välillä väsynyttä isäntäväkeä nauratti oikein urakalla, mutta kyllä ajoittain hermotkin olivat koetuksella. Kalusteet kuitenkin saatiin kasaan ja ne ovat (ainakin vielä) saaneet olla suht rauhassa. Sunnuntaina koirakoulu pidettiin kaupungin keskustassa. Nuutti meni paikanvaihdosta melko sekaisin ja koulutunnin alku meni räksyttämiseksi ja hihnassakin poika veti ahkerasti. Kaupunkikävely sujui kuitenkin mukavassa kontaktissa ja onnistumisia tuli runsaasti. Kotosalla oli tarjolla ruohoa, jota Nuutti itseasiassa pääsi nyt maistamaan ensi kertaa.

Seuraavalla viikolla ei päästy kertaakaan pelastuskoiratreeneihin. Maanantaina karva-kolmikko oli taas pahanteossa. Tapahtumien kulku on hiukan hämärän peitossa, mutta lopputuloksena oli yhdet käyttökelvottomat silmälasit. Aki oli jättänyt silmälasinsa pöydälle ja kisumisujen avustuksella Nuutti oli saanut lasit hampaisiinsa järsittäväksi... 16.3 Nuutti täytti puoli vuotta. Minkäänlaisia juhlia ei laiska isäntäväki saanut aikaiseksi. Akin sisko kävi perjantaina eläintarhaa moikkaamassa. Sunnuntaina koirakoulussa Nuutin ohjaajana toimi Aki. Tämä olikin päätöskerta pentu- ja alkeiskurssilla. Tunnin aiheena oli vanhojen asioiden kertaus ja luoksetulo. Menimme taas kentälle ajoissa, että Nuutti ehti purkaa suurimman kouhkaamisen ennen varsinaisen koulutuksen aloitusta. Itse koulutus meni hienosti. Jonkin verran Nuutti tietenkin haukkui, mutta muuten suoriutui vaikeistakin tehtävistä erittäin hyvin. Esimerkiksi luoksetulo vapaana kaikkien koirien ympäröimänä meni loistavasti.

Koirakoulun jälkeen suunnattiin Tuusulaan pentutreffeille. Paikalla olivat kaikki Nuutin sisarukset, Disa-äiti sekä Millan göötit. Ja kyllä meillä oli hauskaa! Metsä tuntui olevan täynnä vipeltäviä pötkylöitä. Puolitoista tuntia saatiin lenkillä vierähtämään. Lopuksi Milla vielä tarkisti pentujen hampaat ja antoi ohjeistusta ensi viikon koiranäyttelyyn. Seisominen onnistui hyvin, mutta pistetään poika kuitenkin viikoksi dieetille. Painoa oli tänä aamuna 9,8kg. Nuutti, Elsa ja Rölli tekevät siis näyttelydebyyttinsä su 28.3 Helsingissä Kaapelitehtaalla. Tulikäpälät lähtevät porukalla pistämään kehää sekaisin :) Milla otti treffeiltä kuvia enemmänkin. Niitä pääsee katsomaan linkistä http://picasaweb.google.com/millasaari1. Kotiin tullessa kissat olivat repineet verhon ikkunasta, muutoin oli rauha maassa. Ilta sujui hyvin rauhallisesti piskin lähinnä nukkuessa.

Pieni paimenkoira harrastaa

2010-02-26T15:22:00.006+02:00

Taas on reilut kaksi viikkoa kulunut edellisestä blogitekstistä. Ensimmäisellä viikolla tarkkailtiin kovasti Brit Care -ruoan vaikutuksia ja se toimikin Nuutilla vallan mainiosti. Minkäänlaisia ongelmia ei ruoanvaihdosta ilmennyt. Lisäksi tuntuu, että vatsa toimii hiukan harvemmin ja vähemmän. Turkkikin on pehmeä ja hyväkuntoinen. Eläinkaupan vaaka näytti Nuutille painoa tasan 8kg. Aki teki viikolla eläimille sisäelin-lihamureketta. Eläimet yrittivät kovasti osallistua ruoanlaittoon omalla tavallaan. Munuaispakettia avatessa kaksi kissaa pomppi pöydillä ja yksi koira jaloissa. Akin käännettyä hetkeksi selkänsä Pipari nappasi maksakimpaleen suuhunsa ja oli jo valmiina ampaisemaan saaliinsa kanssa piiloon. Aki ehti onneksi väliin ja Pipari joutui tyytymään maksapaketin pohjalla olevaan imupaperiin. Pitkälle ei pikkuvaras ehtinyt ryöstösaaliinsa kanssa, kun Nuutti ehti paikalle. Aki onnistui kaivamaan paperin lopulta ulos Nuutin kidasta.

Elsan luona oli jälleen hauska vierailu. Tällä kertaa saatiin sisarukset yhteiskuvaankin! Sunnuntaina käytiin toista kertaa koirakoulussa, Nuutin ollessa tällä kertaa Annan ohjauksessa. Päivän aiheena olivat peruskäskyt, jotka seisomista lukuunottamatta onnistuvat Nuutilta, ainakin kotioloissa. No oppitunnin alusta Anna ei kuullut (eivätkä varmaan ympärilläolijatkaan) mitään, Nuutti-herran huudellessa kovaan ääneen omia asioitaan... Lopputunnista päästiin jo hiukan asiaan ja Nuutti sai kouluttajalta kehuja hienosta perusasennosta.

Sisäsiisteysopetuksessa ollaan menty hurjin harppauksin eteenpäin! Nuutin hereilläollessa ulkona saatetaan tosin joutua käymään jopa 45min välein, eikä herra vieläkään ilmoita hädästään etukäteen. Mutta Nuutilla on nyt selvästi käsitys siitä, että tarpeet tehdään ulos. Omistajien ollessa töissä Nuutti on saattanut pidätellä usean tunninkin ajan, eikä se pissaa heti lattialle avaimen kääntyessä lukossa.

Toisella viikolla käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa Uudenmaan Pelastuskoirien treeni-iltaan. Nuutti jätettiin vielä koti-iltaa viettämään. Pääsimme näkemään aloittelevien koirakoiden harjoittelua ja Akikin pääsi metsään piiloutumaan. Porukka oli mukavaa ja meidät otettiin avosylin vastaan. Saimme runsaasti vinkkejä pennun opetukseen. Pelastuskoiran koulutusta voi muutenkin tehdä paljon kotioloissa. Ilta oli siis varsin antoisa ja antoi intoa uuden harrastuksen aloittamiseen. Kotona aloitettiinkin heti Nuutin omat treenit. Viikon aikana tutuksi tulivat niin kosketusalusta kuin käskystä haukkuminenkin.

Koirakoulu oli kovan pakkasen ja lumimyrskyn vuoksi peruutettu. Päätimme siis lähteä pistäytymään koko perheen ulkoilutapahtumassa. Se osoittautui lähes yhtä vaikeaksi paikaksi kuin koirakoulu, vaikkei siellä Nuutin lisäksi ollutkaan kuin yksi koira. Koiran lähestyessä ei Nuutti olisi halunnut lopettaa haukkumista lainkaan. Myös muutamalle epäilyttävälle ihmiselle Nuutti aluksi haukahteli, totesi kuitenkin myöhemmin ettei kaikille Muumipeikoille ja käveleville Dumle-karkeille ehkä kuitenkaan kannata haukkua... Nuutti sai paljon ihailuja ja rapsutteluja ja sekös pojalle kelpasi!

Alkaneella viikolla käytiin Nuutin kanssa pelastuskoiratreeneissä. Nuutin tehtävänä oli tutustua ihmisiin, sekä harjoitella autossa yksinolemista, joka sujuikin aivan ennakko-odotusten mukaisesti, eli huonosti. Nuutti päätti itsenäisesti vapautua turvavöistään eikä possunkorvakaan kelvannut kun ikkunoista näki toisia koiria, joille piti jatkuvasti vinkua. Kun Nuutti hetkeksi hiljeni, Anna kävi vähän aikaa autossa istumassa ja siitä Nuutti olikin erittäin iloinen. Loppua kohden oleminen taisi aavistuksen rauhoittua ja treenien lopuksi Nuutti kävi tutustumassa tarkemmin kaikkiin ihaniin ihmisiin sekä suureen ibizanpodencoon. Koira suhtautui Nuuttiin täysin välinpitämättömästi, joten Nuutti ei laisinkaan haukkunut ja oli jopa kiinnostuneempi ihmisistä kuin lajitoveristaan. Ensi kerralla Nuutin kanssa treenaillaan luopumista, jota aiotaan harjoitella nyt ensin kotioloissa.

Nuutin hampaita on edelleen harjailtu päivittäin. Anna ehti jo hiukan huolestua Nuutin kulmahampaista, jotka vain päättivät pysyä paikoillaan. Rautahampaat puskivat jo puoleen väliin maitokulmureita, kun Anna päätti aloittaa hampaiden irrotus -projektin. Ahkerilla vetoleikeillä ja hampaiden heiluttamisella ensimmäisenä päivänä irtosikin 2 kulmuria sekä poskihammas. Toiset kaksi kulmuria jäivät seuraavaksi päiväksi. Toinen irtosi leikin tuoksinnassa, toisen irrottua jo ilmeisesti yön aikana. Nyt on Nuutilla lähes kaikki, jollei jopa koko hammaskalusto vaihtunut hienoihin rautahampaisiin! Tyytyväiset omistajat ilmoittivat Nuutin 28.3 olevaan koiranäyttelyyn!

Pieni paimenkoiramme on alkanut aktiivisesti purkamaan paimennusviettiään kissoihin. Nuutti paimentaa kissoja kintereistä näykkimällä ja yltyy vaan kun kissat lähtevät karkuun. Pipari on mielissään, kun se on saanut Nuutista oivan painikaverin. Ilman valvontaa leikit eivät vielä onnistu, niin rajusti Nuutti ajoittain painii. Pipari onneksi puree kunnolla takaisin ja on päässyt joka kerran omin avuin karkuun. Pilvi ei Nuutin käsittelystä vieläkään nauti, vaan sähisee ja antaa tassua.

Nuutti 5 kuukautta

2010-02-10T19:11:00.004+02:00

Pari viikkoa on vierähtänyt, eikä eläintarhan laiska isäntäväki ole saanut blogia kirjoitettua. Ensimmäisen viikon kohokohtia olivat hoitopäivä mummolassa (jossa Nuutti sai uuden pikkuisen koirakaverin), pentuklubi, vierailu Elsan luona sekä Nuutin ruoan vaihto. Kissojen kanssa yhteiselo on edelleen hiukan hakusessa. Pilvi varsinkaan ei välitä Nuutin lähestymisyrityksistä.

Pentuklubin kakkososa pidettiin to 28.1. Aiheena pennun ruokinta. Anna lähti Nuutin kanssa klubille tällä kertaa ilman Akia. Tapasimme samat pennut kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nuutti oli huomattavasti rauhallisempi; taisi muistaa kaverit ja paikat edelliseltä kerralta. Tällä kerralla Nuutti rauhoittui pieniksi hetkiksi Annan jalkojen juureen jopa aivan oma-aloitteisesti. Lempikaveri taisi olla 3kk vanha whippet-tyttö Donna. Muut pennut olivat siis australianpaimenkoira, chihuahua, valkoinen länsiylämaanterrieri sekä seropi labradorisekoitus. Luento oli oikein mielenkiintoinen ja saimme roimasti uutta tietoa. Harjoittelimme pentujen kanssa etutassujen roikottelua, jonka tarkoituksena oli arvioida jalkojen suoruutta. Luennon pitäjä katsoi Nuutin tassuja ja epäili, että oikea etutassu olisi aavistuksen kääntymässä ulospäin. Tämä kielii siis lähinnä turhan proteiinipitoisesta ruoasta ja ylipainosta. Kuntopisteitä laskettaessa Nuutti oli kuitenkin täysin normaalipainoinen. Paino oli tällä viikolla 7,80kg. Kotona päätettiin vähentää hiukan Nuutin ruoka-annosta. Tulipa puhetta myös Nuutin syömästä Canidae-ruoasta. Luennoitsija suositteli vaihtamaan Canidaen All life stages -ruoan johonkin toisen merkin puppy-ruokaan, Canidaella kun ei varsinaista penturuokaa ole. Penturuoassa on yleensä pennulle kaikkein sopivin kalkki-fosfori-suhde. Jäimme asiaa pohtimaan ja kotona ravitsemustieteilijä-Aki päätti tutkailla ruokien koostumusta hiukan lisää.

Perjantaina Canidae-ruoka alkoi olla vähissä ja ruoan vaihto oli jo ajankohtainen asia. Kävimme parissakin eläinkaupassa ja sattumusten summan jälkeen matkaan lähti hypoallerginen Brit Care Puppy -säkki. Ruoka näytti maistuvan Nuutille erinomaisesti, varmastikin voimakkaasta tuoksustaan johtuen. Jännityksellä jäimme seurailemaan tulisiko Nuutille taas oireita ruoan vaihdoksesta. Nuutin hampaita on harjailtu joka ilta. Varsinkin Pipari on hommasta innoissaan, hammastahna tuntuu olevan kovasti herran makuun. Myös Akin tekemät ruoat maistuisivat; Pipari päätti saada oman osansa Akin ruokalautaselta ja päätti erään ruokailun aikana hypätä suoraan keskelle lautasta. Lautanen särkyi tietenkin tuhannen palasiksi ja Pipari ja Nuutti syöksyivät yhdessä tuumin syömään kiinalaista chilikaalisalaattia...

Sunnuntaina käytiin jälleen Elsa-siskon luona ja sisarukset viihtyivät keskenään vallan mainiosti. Ilman ollessa vain muutaman asteen miinuksen puolella, vietimme suuren osan ajasta ulkona. Nuutti teki innolla uusia polkuja Elsan pihan lumilabyrinttiin. Lisäksi käytiin tutustumassa Elsan vakiolenkkipolkuun, jossa kaverukset päästettiin myös vapaana juoksentelemaan. Nuutti on noin valovuoden jäljessä Elsan sisäsiisteydestä. Nuutti kun edelleen pissailee sisälle, eikä myöskään laisinkaan ilmoita haluavansa ulos tarpeilleen.

Toisen viikon tapahtumiin kuuluivat mm. koirakoulu ja nenäpunkki. Brit Care- ruokaan vaihtamisen jälkeen Nuutti alkoi röhkiä kummallisesti. Ensin ajattelimme, että Nuutti vain innoissaan vetää hiukan ruokaa henkeen. Viikonlopun ja alkuviikon aikana röhkimistä ja "ryystämistä" alkoi tapahtua myös ruokailuaikojen ulkopuolella. Lisäksi Nuutti aivasteli paljon ja hieroi nenäänsä lumihankiin. Kekseliäs isäntäväki osasi arvata oireiden syyksi nenäpunkin ja sitä arveli myös eläinlääkäri. Hänen mielestään oireet olivat niin selvät, että selvisimme ilman lääkärikäyntiä. Aki kävi vain noutamassa lääkityksen suoraan apteekista ja antoi pillerit Nuutille. Samaan aikaan myös Elsa ja Arttu olivat alkaneet aivastella runsaasti. Elsa kävikin hakemassa hoidot eläinlääkäristä, Artun oireet jäivät vielä seurantalinjalle. Ensiksi säikähdimme, että nyt täytyy sunnuntain koirakoulukin perua. Eläinlääkäri ja koirakoulun kouluttaja olivat kuitenkin sitä mieltä, että Nuutti voisi hyvin lähteä koirakentälle opiskelemaan. Kissat saivat Annan tädiltä uudet hiiret, jotka valitettavasti joutuivat pian Nuutin käsittelyyn... Sitä ennen Pipari pääsi kuitenkin mielipuuhaansa eli kastamaan hiiriä vesikuppiinsa.Sunnuntaina 7.2 alkoi siis kauan odotettu koirakoulu Järvenpään Koirakerhon kentällä. Kentällä oli lähes 30 koiraa pariltakin eri kurssilta, joten vilinää ja ääntä riitti. Aki toimi Nuutin ohjaajana ja ensimmäinen kerta sujui odotettua paremmin. Nuutti joutui heti mukaan sellaiseen pienryhmään, jossa oli toinenkin kova haukkuja ja siitäkös Nuutti innostui. Haukku alkoi heti, kun Nuutti sai tilaisuuden keskittyä ympärillä tapahtuviin asioihin. Mutta kun Aki otti possunkorvan esiin ja harjoitteli Nuutin kanssa kontaktia, istumista, maahan menoa ja seuraamista Nuutti keskittyi ajoittain jopa erinomaisesti. Saipa se kehuja kouluttajaltakin, sekä hiukan kummasteluja "kestopalkkion" eli possunkorvan käytöstä. Se vain tuntuu toimivan Nuutin kanssa ehdottomasti parhaiten. Meidän ohjaajien työtä helpottaa huomattavasti koirakerhon sääntö, etteivät koirat saa seurustella koulutuskentällä, eivätkä parkkipaikallakaan. Ehkäpä Nuuttikin pikkuhiljaa alkaisi oppia toisten koirien ohitusta kadulla. Tällä hetkellä ne eivät vielä onnistu, vaan pentu sekoaa totaalisesti. Seuraaminen ja sivulletulo tuntuvat olevan Nuutille jo perusjuttuja. Nyt ollaankin harjoiteltu maasta istumaan nousemista, seuraamisesta istumaan jäämistä sekä "kauko-ohjausta" eli kaukaa käskyjen antamista. Yllättävän taitava pikku pentu meillä!

Koirakavereita ja masuvaivoja

2010-01-25T21:41:00.003+02:00

Maanantaina Nuutti vietti yksin aikaansa ennätykselliset 7,5h. Akin tultua kotiin miesväki suuntasi huoltoasemalle auton korjaukseen. Nuutti joutui viihtymään autossa yksinään ja herrahan ei siellä viihtynyt, yltyipä jopa ulvomaankin. Se ei ymmärtänyt miksi Aki sai jutella mukavien huoltomiesten kanssa, eikä häntä huolittu mukaan. Korvaukseksi yksin vietetystä ajasta, Aki vei Nuutin eläinkauppaan ostamaan koulutusnameja. Sen jälkeen haettiin Anna mukaan vanhempiensa luokse iltaa viettämään. Nuutin illan kohokohtiin kuului jälleen saunominen. Se viihtyi Akin kanssa ylälauteella pitkän aikaa. Saunasta tulikin pois läähättävä ja märkä pikkuinen pentu.

Tiistaina ja keskiviikkona Nuutti oli erehdyksessä yksin kotona yli 8 tuntia. Aika oli ilmeisesti kulunut mukavasti, eikä minkäänlaisia tuhoja ollut poika tehnyt. Tiistai-iltana käytiin Annan ensiapuryhmäläisten kanssa nuotiolla sekä katselemassa moottorikelkkoja. Nuutti ei kelkkoja ehtinyt ihmetellä; sen huomion veivät kaikki ihanat ihmiset, sekä lapinkoiran sekoitus Siru. Siru puolestaan ei välittänyt Nuuttiin tutustua, Nuutin namit kyllä kelpasivat :)

Keskiviikkona kotona oli vastassa aikamoisen haisevat koiranläjät. Jo muutaman viikon ajan Nuutin vatsa on ollut välillä sekaisin, mutta nyt raukan vatsa oli suorastaan ripulilla. Ilmavaivojakin on tuntunut olevan. Omistajat selasivat koirien lääkärikirjasta ohjeistusta ripulitilanteeseen ja Nuutti saikin iltaruoakseen pelkästään raejuustoa ja riisiä. Ruokahalua ja vauhtia pojalta ei ole vatsavaivojen aikana kuitenkaan puuttunut. Porkkanan järsimisestä löytyi puuhaa pikäksi aikaa ja leluksi Nuutti nappasi lattialle tippuneen vessapaperirullan, jonka paperia oli kiva vetää pitkin asuntoa.

Torstaina Nuutti jatkoi erikoisruokavaliotaan erinomaisin tuloksin. Ripuli ja ilmavaivat loppuivat kuin seinään. Tästä johtopäätöksenä Eukanuba päätettiin vaihtaa toiseen ruokaan vielä samana päivänä. Illalla oli ohjelmassa eläinklinikan järjestämälle pentuklubille osallistuminen. Nuutin riehumislahjat tuntien Aki päätti väsyttää Nuuttia ennen klubia ulkoilemalla hiukan pidemmän lenkin. Lenkki venyikin "hieman" pidemmäksi poikien tullessa vasta 1,5h kuluttua kotiin. Lähtivätpä vielä Annaa vastaan kävellen juna-asemallekin. Matkalla pentuklubille käytiin eläinkaupassa hakemassa pieni säkki Canidae-ruokaa kokeiltavaksi. Pentuklubilla tavattiin 5 erirotuista koiranpentua. Nuutti ei tuntenut lainkaan väsymystä tassuissaan ja olisi halunnut riehua jokaisen koiran kanssa. Pentujen oli tarkoitus hiukan rauhoittua luentojen ajaksi ja leikkiä sitten tauoilla. Nuutti taisi olla pennuista innokkain ja äänekkäin. Australianpaimenkoiran pentu ei kuitenkaan jäänyt kauas Nuutista taakse. Sillä oli jopa Nuutin makuun liian rajut leikit; pari liian kovaa näykkäisyä sai Nuutin väistelemään pentua lopun aikaa. Painoa eläinlääkärin vaaka näytti 7,2kg. Possunkorvan avulla Nuutti malttoi pysyä joitain hetkiä omassa nurkkauksessaan. Toisten harjoitellessa kynsien leikkaamista Nuutti malttoi hetken keskittyä koulutushetkiinkin. Kotiinviemisiksi saatiin mm. suuri nopan muotoinen aktivointilelu.

Perjantaina Nuutin uusi noppa oli ahkerassa käytössä samoin kissojen viime viikolla saamat aktivointikupit. Nuutti ja Aki tulivat jälleen junalle Annaa vastaan. Illemmalla tehtiin kaupunkiharjoittelua, joka osoittautuikin hiukan haasteelliseksi. Keskustan olivat vallanneet kovaääniset saarnaajat, jotka pysäyttelivät ihmisiä kadulla. Nuutti ei kauan saarnaajia ihmetellyt, vaan keskittyi katujen haisteluun. Kotona Aki paistoi ihmisten illalliselle hirvenlihaa ja eläimille makupaloiksi munuaisia. Kisumisut varastelivat hirvenlihaa pöydältä minkä kerkisivät. Ruokailun jälkeen Nuutin hampaat pestiin ensimmäistä kertaa hammastahnalla. Masukin oli täysin kunnossa ja Canidae tuntui sopivan.

Lauantai vietettiin kotosalla ja pakkasen takia pitkät lenkitkin jäivät väliin. Yksi Nuutin lempileikeistä taitaa olla lumikasoissa kiipeily ja sieltä namien etsiminen. Sunnuntain sisarustapaaminen peruttiin kovan pakkasen vuoksi, joten lähdimme pitkästä aikaa vierailemaan Voiton ja Viivin luona. Lyhyen vierailun aikana Nuutti ehti juosta itsensä väsyksiin asti ja illalla kotona oli uupunut poika.

Koirakohtaamisia

2010-01-19T13:55:00.008+02:00

Kulunut viikko oli meillä varsinainen ulkoiluviikko. Pakkasta oli päivittäin alle 10 astetta, joten Nuutti halusi reippailla oikein olan takaa! Maanantaina Akin kanssa lenkillä ollessaan Nuutti tapasi lenkkipolulla kaimansa. 11-vuotias kultainen noutaja Nuutti jäi pieneksi toviksi ihmettelemään nuoremman Nuutin leikki-intoa. Nuutti juoksi kahdeksikkoa seniori-Nuutin ympärillä ja oli haltioissaan saamastaan leikkiseurasta. Tiistaina Nuutti oli jälleen vapaana juoksentelemassa Akin kanssa. Vastaan tuli tällöin 3-vuotias welsh corgi Sami, jonka kanssa Nuutti sai leikkiä pitkän aikaa. Kotona Pipari löysi uuden lämpöisen lekottelupaikan. Se makailee kannettavan tietokoneen takana tuuletinaukkojen edessä. Kävipä pieni tassu salaa hiirtäkin tavoittelemassa.

Keskiviikkona Nuutti pääsi viettämään ensimmäisiä nimipäiviään, mutta laiskat omistajat eivät olleet ostaneet edes lahjaa päivänsankarille. Olivatpa vielä niin pitkään kotoa pois, että Nuutti piti hakea mummolaan hoitoon. Naapurin Arttu-koira on nyt vaihteeksi päättänyt, että Nuutti onkin ihan mukava ja pojat riehuivat päivän aikana useamman kerran yhdessä. Nuutti leikki hetken aikaa myös villakoiravanhus Sepen kanssa, joka on Artun hyvä kaverit. Perjantaina ja lauantaina Nuutti kävi Annan kanssa päivällä ulkona tunnin mittaiset lenkit. Uusi hauska leikki oli namien heittely korkeisiin lumikasoihin. Pieni vuorikiipeilijä syöksyi innokkaasti nuuskien nameja etsimään. Tuntuu siltä, että Nuutti pysyy tyytyväisenä jos se pääsee päivittäin ainakin tunniksi ulkoilemaan; onpa ulkoilu sitten kävelylenkkejä tai koirakavereiden kanssa leikkimistä.

Sunnuntaina Nuutti tapasi pikkuisen islanninlammaskoiran pennun Eldin. Eldillä oli ikää vasta 11 viikkoa. Kaverukset alkoivat heti raisut painileikit, eikä Eldi jäänyt kakkoseksi vaikka onkin paljon sirompi kuin Nuutti. Pennut painivat ulkona puolisen tuntia. Kotona oli eteisen väliovi jäänyt vahingossa auki ja kissat olivat kotiin palatessa ulko-ovella vastassa. Nuutin lenkkinamit oli syöty ja ulkolintujen kauranjyvät levitelty pitkin eteistä. Illalla lähdettiin vielä vierailulle Nuutin siskon Elsan luokse. Nuutti oli kasvanut hiukan siskoaan isommaksi ja rotevammaksi. Elsalla oli kuitenkin paljon hienompi leijonanharja poskissa. Vaikka Nuutti olikin jo saanut purkaa pois pahimman energian, sitä tuntui silti riittävän vielä siskonkin luona. Leikkien lomassa yritettiin järjestää muutama koulutushetki, jotka sitten onnistuivat hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Vajaan parin tunnin vierailun jälkeen väsynyt Nuutti nukahti autossa välittömästi.

Nuutti on oppinut jo melko taitavasti seuraamaan sivulla. Jopa Elsan kotona saatiin pari onnistunutta suoritusta aikaan. Kadulla koiria ohittaessa mikään nami ei kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi kiinnostava ja Nuutin uusi ärsyttävä tapa on haukkua näille ohikulkijoille. Ihmisten ohittaminen sujuu namien avulla hienosti, välillä jopa seuraten. Istuminen tuntuisi kuitenkin olevan se helpompi vaihtoehto. Kotona Nuutti haukkuu harvakseltaan ja yleensä tottelee hiljaa-käskyä. Jäähyllä on käyty enää vain keskimäärin kerran päivässä. Onpa ollut jokunen päivä ilman jäähyjäkin. Aki on aloittanut Nuutin kanssa noutoharjoitukset. Niissä on ensin tarkoituksena opetella luovuttamaan noudettava esine omistajan käteen, eli asioita aletaan harjoittelemaan nurinpäin. Nuutti alkoi hyvin hoksaamaan ideaa ja tuo esinettä käteen jo pienen välimatkankin päästä. Nuutin masu on jälleen ollut ajoittain sekaisin. Täytyypä seurailla pitääkö Eukanuba-ruoat vaihtaa muuhun sapuskaan jo suunniteltua aikaisemmin. "Eskarihampaan" naskalit tuntuvat vaihtuvan nyt ahkerasti ja ikeniä kutittaa kovasti. Nuutti malttaa yleensä pureskella omia lelujaan, mutta keittiön tuolitkin ovat saaneet hampaista osumia. Edellisen viikon lopussa irronneet etuhampaat saivat reilussa päivässä tilalleen uudet rautaisemmat versiot. Hampaita on harjattu päivittäin ja se tuntuu sujuvan kerta kerralta helpommin.

Nuutti 4 kuukautta

2010-01-11T20:00:00.004+02:00

Mennyt viikko sujui ennennäkemättömän tylsästi! Pakkanen paukkui ja jouduimme viettämään paljon aikaa sisällä. Vieraita ei käynyt oikeastaan lainkaan, eikä tämä perhe saanut aikaiseksi lähteä itsekään vieraisille. Alkuviikosta Aki oli kotosalla aamut ja Anna illat. Molemmat yrittivät käyttää Nuuttia ulkona edes puolen tunnin lenkillä. Yleensä Nuutti päätti heti alkumatkasta, ettei lenkki tästä etene. Mutta kunhan vauhtiin päästiin, oli pojalla tarmoa ajoittain pidempäänkin reippailuun. Kovilla pakkasilla Nuutti ei tahtoisi tehdä tarpeitaan ulos ja tuntuukin, että sisäsiisteyden opetuksessa ollaan harpattu aimo askel taaksepäin. Nuutin masu meni maanantaina sekaisin, ehkäpä ruokavaihtoa tehtiin sittenkin liian nopeasti. Aki varasi torstaiksi ajan eläinlääkärille rokotuksiin. Jo alkuviikolla päätettiin keskittyä harjoittelemaan hihnakäyttäytyimistä ja ohitustilanteita. Pienen puistoalueen läpi kävellessä Nuutti ohitti hienosti useamman pariskunnan, kunnes iäkkäämpi pari pysähtyi juttelemaan Nuutille. Mummo nappasi Nuutin innoissaan syliin täysin ilman varoituksia, mutta Nuutti ei ollut tapauksesta moksiskaan :) Tiistaina Nuutin mielestä hauskin juttu taisi olla luistinradan pienet tytöt, jotka rapsuttelivat Nuuttia pitkän aikaa. Nuutti antoi vastapalveluksena lukuisia märkiä pusuja.

Keskiviikkona nautittiin loppiaisesta kaikkien perheenjäsenten ollessa kotona. Samalla vietettiin Nuutin 16-viikkoispäivää. Nuutti sai nauttia hetken aikaa possunkorvastaan. Saimme muutaman hauskan valokuvan, kun Aki leikitti kissoja eikä Nuutti osannut päättää jäisikö herkkuansa syömään vai liittyisikö leikkiin mukaan :) Ulkona juoksutettiin Nuuttia jälleen vapaana luoksetuloharjoitusten avulla. Nuutin masukin oli jälleen kunnossa.

Torstaina Aki lähti Nuutin kanssa eläinlääkärille. Ennen sisälle menoa Nuutti teki hienosti pissat ulos, mutta päätti jättää lääkärille löysän ulostenäytteen lattialle... No tulipa samalla puhuttua masun toiminnasta ja eläinlääkäri sanoi, ettei ole vielä syytä huolestua. Uudet ruoat on syytä antaa pieninä annoksina ja eläinlääkärille kannattaisi soittaa uudelleen jos vaivat jatkuisivat pidempään. Itse rokotukset sujuivat hyvin. Kotona tuli vihdoin tilattua pitkään harkittu eläinvakuutus. Toivomme hartaasti, ettei vakuutukselle tule käyttöä.

Lauantaina Anna oli päivän yksin eläintarhan kanssa. Kovasta pakkasesta huolimatta Anna ja Nuutti suuntasivat Järvenpään keskustan vilinää katselemaan. Nuutilla oli hurja hinku päästä tervehtimään jokaista vastaantulijaa, mutta tällä matkalla se ei ollut luvallista. Namien avustuksella ohitettiin liuta ihmisiä, joko istuen tai seuraten. Seuraaminen on Nuutille vielä huomattavasti vaikeampaa, kun ympärillä on näin paljon häiriötekijöitä. Nuutin innostuessa kovasti, se tahtoo myös vetää hihnassa tai jäädä nojaamaan hihnan päähän. Matka taittui erittäin hitaasti, kun heti hihnan kiristyessä Anna seisahtui paikalleen. Uskomme kuitenkin ajan myötä kärsivällisyyden kannattavan. Ulkoilun aikana yritettiin ohittaa myös pari koiraa, mutta näitä kiinnostuksenkohteita eivät vielä namitkaan voittaneet. Sitten vain seisottiin ja odotettiin, että toiset pääsevät meistä ohi. Iltapäivällä Nuutti sai aktivointilelukseen vanhan joulukalenterin, jonka luukkuihin oli piilotettu muutama kissan raksu. Nuutti repi kalenteria innoissaan, kunnes Anna huomasi verta kalenterin päällä. Ensiksi saattoi luulla, että muovinpala olisi repäissyt pienen haavan suuhun, mutta lähemmällä tarkastelulla Anna huomasi, että veri tuleekin alaetuhampaiden juuresta. Ainakin kaksi hammasta heilui siinä paikallaan. Yksi hampaista olikin iltaan mennessä irronnut vetoleikkien tiimellyksessä. Sunnuntaina piipahtivat viikon ainoat vieraat, eli Annan vanhemmat. Nuutti sekosi aivan totaalisesti. Se juoksi villinä rinkiä ja röhki mennessään. Hetkeksi pysähtyessään se ei tiennyt miten päin olisi ollut ja vinkui ja pureskeli käsiä. Nuutti sai lisänimen "Eskarihammas", hammasrivistössä kun on nyt selvä rako, aivan kuin pienellä eskarilaisella. Edellisenä päivänä Nuutti oli ensimmäisen kerran kokeillut hampaitaan keittiön kalusteisiin ja puruvimma näytti jatkuvan nyt sunnuntain puolella ahkerammin. Ikeniä selvästi kutittaa. Nuutin nahkarullista tehty lelu näyttää olevan nyt sopiva lääke tähän kutinaan. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myöskin hampaiden harjausta. Nuutin ruokamäärää on viikolla lisätty reippaasti, määrää on vain hiukan vaikea arvioida ilman puntaria. Mutta hoikka poikahan tuo vielä näyttää olevan. Myös Nuutin juomia vesimääriä on laskettu ihan mielenkiinnon vuoksi. Kissat käyvät edelleen säännöllisesti tarkistamassa Nuutin vanhan ruokalaatikon, josko joku olisi erehdyksessä jättänyt sinne herkkupaloja kisuille.

Uusi Vuosi 2010

2010-01-04T20:12:00.005+02:00

Vuoden vaihteen juhlintaa odotettiin hiukan jännityksellä. Anna kävi Nuutin kanssa lenkillä vielä klo 16 ja silloin kuului jo pari kovempaakin pamahdusta. Nuutti hätkähti, mutta ei jäänyt ääniä kauhistelemaan kun ei omistajakaan reagoinut lainkaan. Iltaa vietettiin perheen kesken sisätiloissa. Haluttiin kuitenkin hiukan kokeilla miten Nuutti paukkeeseen reagoi. Niinpä otettiin uuden uusi possunkorva Nuutin kanssa pihalle ja niinhän siinä kävi, ettei Nuutti herkuttelultaan huomannut raketteja lainkaan. Kokeilun onnistuttua niinkin loistavasti, uskallettiin Nuutti ottaa mukaan klo 24 raketteja katsomaan. Taivaalla kävi hurja jylinä ja pauke. Isäntäväen kilistäessä skumppalaseja, Nuutti oli täysin possunkorvansa lumoissa!

Vuoden ensimmäistä päivää vietettiin rauhallisemmissa merkeissä. Nuutti teki Akin kanssa aamulla 45 minuutin mittaisen lenkin. Sisätiloissa Nuutti pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan kosketuskepin käyttöä ja se sujuikin pian kuin vanhalta tekijältä. Kissojen kiusaaminen jatkuu aina vaan. Nuutti käy jatkuvasti näykkimässä jompaa kumpaa, eikä yleensä voi hillitä itseään hyökkäämästä jos kissa erehtyy kävelemään lattiatasolla. Aki madotti Nuutin ensi viikon rokotuksia silmällä pitäen. Kynsien leikkaaminen sujuu täysin ilman ongelmia, olettaen ettei pennulla ole sillä hetkellä kova vauhti päällä. Nuutin haukkumista on saatu hallintaan jäähyn avulla. Jos Nuutti haukkuu kovasti kielloista huolimatta, se nostetaan hetkeksi yksin vessaan jäähylle. Jäähyltä tulee yleensä huomattavasti rauhallisempi koira. Ilman jäähyäkin Nuutti odottelee nyt ruokaansa hiljaisemmin ja isäntäväkikin saa syödä ilman räyhäämistä.Lauantaina pakkaslukemat painuivat jälleen reippaasti alle 20:n miinusasteen. Päätimme keksiä Nuutille muuta ohjelmaa pitkien ulkoilujen sijasta. Nuutti sai käyttöönsä aikuisten koirien nahkahihnan, jonka Anna oli ostanut valmiiksi jo aikoja sitten. Aamupäivällä lähdettiin autolla Tuusulaan eläinkauppoihin etsimään uutta pantaa. Jo ensimmäisestä kaupasta tarttui mukaan sekä heijastin- että nahkapanta. Kaupan vaaka näytti Nuutille painoa 5.3 kg kaulapannan kanssa. Toisessa eläinkaupassa käytiin enää vain paikkoja katselemassa. Nuutti huomasi valtavan possunkorvakorin, eikä poikaa olisi saanut kaupasta enää lainkaan pois. Kassalla päästiin testaamaan Furminator-harjaa, joka ylitti odotuksemme. Harja maksaa kuitenkin Suomessa useamman kympin. Saapa nähdä innostummeko tilaamaan sellaisen Saksasta roimasti halvemmalla hinnalla. "Ravitsemustieteilijä-Aki" on aloittanut massiivisen koiranruokatutkimuksen tavoitteenaan löytää Nuutille mahdollisimman hyvä kuivamuona. Tietokone on täynnä koiranruokajuttuja ja kotoa löytyy ruokaesitteitä joka nurkasta. Ilmoitamme tutkimuksen tuloksista myöhemmin... Mainittakoon, että vaihto Eukanubaan (, joka on Akin mukaan täysin ylihinnoiteltua sisältönsä nähden) on sujunut hienosti; ruoka maistuu, eikä masu mennyt sekaisin.

Sunnuntai-iltapäivänä lähdettiin mummolaan. Mummolan puutarhassa Nuutti pääsi haistelemaan kärpänkoloja. Akin mennessä saunaan Nuutti halusi mennä mukaan ja viihtyikin lauteita nuuhkimassa pitkän tovin. Illalla Aki vei Nuutin jälleen pitkälle lenkille. Radanvarsipolku tuli aurattua kokonaan lumesta. Nuutti teki jälleen lähes koko lenkin irti juosten. Kissat tekivät kotona viimeisen keikan Nuutin ruokakaapille. Paksuihin kissoihin kyllästyneet omistajat vaihtoivat ruokien paikkaa yläkaappiin. Kissoilla on ilmiömäinen vainu raksujen suhteen; jos jossakin taskussa on yksikin herkku, saatikka sitten kokonainen pussi, on varmaa että taskulla on pian kaksi pientä kissan nenää.

Sisarusrakkautta

2009-12-30T23:30:00.000+02:00

Maanantaina 28.12 Nuutti oli iltapäivän hoidossa mummolassa. Haukkuminen oli tuottanut pientä päänvaivaa ja jonkinlaisella sitruunalaatikolla oli ollut asiaan hetken helpotus. Mutta pian pentu jatkoi entiseen malliin ääntelyään. Naapurin Arttu-koira ei enää jaksanut Nuutin kanssa leikkiä, sen mielestä Nuutti on ihan tyhmä pikku pentu... Illalla käytiin lenkillä ihmettelemässä luistinradan jääkiekkoilijoita. Lisäksi nähtiin ainakin miljoona muutakin iltalenkillä olevaa koiraa. Nuutti olisi luonnollisesti halunnut mennä tutustumaan jokaiseen, mutta ikävä isäntä ja emäntä estivät Nuutin aikeet. Kotona Nuutti harjoitteli Akin kanssa namin odottamista varsin onnistuneesti. Nuutti istui odottamassa lattialla olevaa koirankeksiä, eikä syöksynyt keksin kimppuun vaikka molemmat kissat kävivät keksiä nuolemassa! Milla-kasvattajan antama Bento Kronen -kuivamuonasäkki alkoi lähestyä loppuaan, joten mukaan alettiin sekoittamaan Eukanuba-ruokaa.

Tiistaina Nuutti vietti yksin kotona 6,5 tuntia. Äänitys kertoi pennun nukkuneen koko ajan rauhallisena. Nuutti oli haettu jälleen mummolaan hoitoon iltapäivällä. Annan saavuttua kotiin oli aikaa valmistella vierailua Nuutin siskon Elsan eli Tulikäpälän Roihu Raisan luokse. Elsalle käärittiin joululahjaksi koirannameja. Annan hetkeksi poistuessa Pipari sieppasi lahjapaketin hampaisiinsa. Onneksi Anna ehti hätiin ja namit jäivät syömättä. Elsan pakettiin tuli tosin myös pienet hampaanjäljet terveisiksi kisumisuilta. Akin tultua kotiiin, napattiin Nuutti mummolasta kyytiin ja lähdettiin kohti Pakilaa. Jo heti ulko-ovella tavattaessa oli pennuilla ilo ylimmillään. Koirat aloittivat hurjan painin, jota jatkuikin sitten koko vierailun ajan. Sisarukset ottivat mittaa toisistaan jopa verenmaku suussa! Tai siis Elsalle tuli pikkuinen haava kieleen ja sitä verta olikin sitten joka paikassa... Leikin tohinassa sisarukset latkivat vettä kuumissaan ja Nuutti pissasi kahden tunnin vierailun aikana ainakin 10 kertaa. Elsa antoi Nuutille lahjaksi ihanan hampurilaisenmuotoisen vinkulelun, josta Nuutti oli hyvin mielissään. Jäähyväiset olivat haikeat, mutta koirien leikit menivät niin hienosti, että uusi tapaaminen aiotaan järjestää pian. Kotimatkalla pysähdyttiin (onneksi) huoltoasemalla tankkaamassa. Nuuttihan oli ollut "jo" 15 minuuttia pissaamatta ja oli jo niin kovassa hädässä, että takapenkillekin lirahti hiukan. Kissat odottivat kotona järsityn joululahjapaperirullan kanssa, jonka Anna oli huolimattomasti unohtanut keittiön pöydälle. Nuutti oli illalla poikkeuksellisen hiljainen ja rauhallinen. Mutta jälleen löytyi hiukan virtaa kissojen kiusaamiseen.

Keskiviikkona otettiin hiukan rauhallisemmin edellisen touhupäivän jälkeen. Nuutti kävi toisen pidemmän ulkoilun aikana jälleen juoksemassa vapaana rauhallisella polulla, sekä pääsi tasapainoilemaan suurilla lumikasoilla. Illalla tehtiin pari kärsivällisyysharjoitusta, joissa toisessa nami odotti Nuutin tassun päällä ja toisessa kuonon päällä. Nuutilla oli vaikeaa hillitä itseään, mutta hienosti se sujui. Jännityksellä odotellaan Uuden Vuoden vaihtumista. Saapa nähdä miten Nuutti suhtautuu ilotulitusten paukkeeseen.

Jouluviikon touhuja

2009-12-27T12:44:00.009+02:00

Maanantaina ja tiistaina Nuutti oli iltapäivät hoidossa mummolassa. Tiistaina se itseasiassa haettiin vasta illalla kotiin, että isäntäväki ehti rauhassa tehdä viimeiset jouluostokset. Jo alkuviikosta oli huomattavissa, että nyt poika on löytänyt haukkumisen hauskuuden. Ensin ajateltiin, että haukkumista on vain mummolassa ollessa, mutta melko pian se lisääntyi myös kotioloissa. Ihmisten syödessä tai keittiössä pyöriessä Nuutti alkoi haukkumaan. Se myös alkoi komentamaan huomiota itselleen, mikäli rapsutus tai leikkiminen loppui liian nopeasti. Haukkumisen syystä riippuen on vaihtelevasti kokeiltu milloin huomiottajättämistä, kieltämistä, luoksekutsumista tai poisviemistä. Saapa nähdä mitkä keinot osoittautuvat tuloksikkaimmiksi...

Aatonaattona Pipari muisti pitkästä aikaa vessapaperirullan silppuamisen. Annan ja Akin töissäollessa myös Akin ilmapuntari oli rikottu lattialle heittämällä. Niin ja täällä ollaan jo parin viikon ajan heitelty saunassa löylyvesiä salaattikulhosta, kun kissat saivat löylykiulun halkaistua. Eipä käy aika pitkäksi kissojen touhuja seuraillessa!Torstaina lähdettiin viettämään jouluaattoa Annan vanhempien luokse. Kissat saivat aamulla herkkuateriat ja talon itselleen koko päiväksi. Nuutti esiintyi mummolassa aamupäivän tonttuasussaan ja sai runsaasti ihailuja. Joulurauhanjulistuksen jälkeen käytiin Nuutin kanssa metsässä juoksemassa ja etsimässä kadonneita omistajia milloin minkäkin puun takaa. Jouluaterian aikana Nuutti käyttäytyi esimerkillisesti, ensin syöden puruluutaan, sitten käpertyen Akin jalkojen juureen. Joulupukilta tuli runsaasti lahjoja, joita Nuutti itsekin availi. Nuutti sai paketeistaan mm. röhkivän possun, ulkotakin, turvavyöt ja huivin. Kissoille tuli paljon herkkuja sekä hauska hiirilelu.Joulupäivän aamuna käytiin ensin syömässä Annan vanhemmilla. Sen jälkeen otettiin autolla suunta kohti Puumalaa ja Akin lapsuudenkotia. Kissat jäivät jälleen nauttimaan ansaituista Nuutti-vapaista päivistä mummolanväen käydessä välillä hoitamassa. Etukäteen hiukan jännitti, miten Nuutti pärjää yli kolmen tunnin automatkalla, mutta hyvinhän tuo sujui! Matka tehtiin lopulta ilman pysähdyksiä, vaikka Nuutti pari kertaa haukahtelikin. Perillä odottivat Akin isä ja pikkusisko. Nuutti nautti olostaan maalla vaikka sää olikin melko kylmä. Se sai juosta vapaana mielin määrin. Illalla käytiin kuutamokävelyllä metsässä ja pellolla. Nuutti aurasi ahkerasti tietään lumessa. Hanget olivat ajoittain niin korkeat, ettei koirasta näkynyt kuin korvanpäät! Luoksetulot sujuivat hienosti ja sisätiloissa Nuutti harjoitteli eteenistumista. Nuutti oli samalla ensimmäistä kertaa yökylässä ja se suoriutui siitä hienosti nukkumalla rauhallisesti koko yön.

Tapaninpäivän ohjelmaan kuului aamu-ulkoilu lumimyrskyssä, vierailu Akin isovanhempien luona sekä vajaan parin tunnin automatka Akin äidin luokse Putikkoon. Jo alkumatkasta Nuutti pääsi tutustumaan lossiin. Nuutti sai itse tepastella lossin kannella ja Anna syötti nameja rantaan tullessa. Loppu automatkasta sujui Nuutin mielestä oikein mukavasti, koska Anna istui sen kanssa takapenkillä. Perillä Nuutti käyttäytyi mallikkaasti, haukkumista lukuunottamatta. Kinkun leikkaaminen oli mahdotonta tehdä ilman pikkuherran kommentointia. Samaten oman ruoan liotessa ruokakupissa Nuutti ei malttanut olla hetkeäkään hiljaa. Illan pimetessä tehtiin vielä lenkki järven jäälle. Kotimatkaan lähdettiin hiukan jännittynein mielin sään ollessa kovin huono. Pelko ei ollut aivan turhaa, sillä jo alkumatkasta juututtiin kaksi kertaa hankeen. Tämän jälkeen jäätyi käsijarru ja sitten tuli vielä ongelmaa polttoaineensyötössä ja auto pörisi kummallisesti. Nuutti nukkui autuaan tietämättömänä kaikesta, vaikka välillä jouduttiin pysähtymäänkin. Matkan aikana tehtiin kaksi huoltoasemapysähdystä, joiden aikana Nuuttikin pääsi jaloittelemaan. Toisella pysähdyksellä Anna kävi ostamassa iltapalaa koko porukalle; etupenkkiläisille kylmää pizzaa ja takapenkille pikkupussillinen Kitekatia. Nuutti aivan villiintyi saadessaan tällaisen herkkuaterian! Auto kesti kasassa lopun matkaakin ja olimme onnellisesti perillä 4,5 tunnin ajomatkan jälkeen.

Sunnuntaina Aki lähtikin jo töihin. Pipari-parka jäi erehdyksessä vessaan oven taa. Äänekkäästä protestista huolimatta Anna huomasi asian vasta kolmen tunnin (ja yhden silputun vessapaperirullan) jälkeen. Lumentulo vain jatkui ja Anna pääsikin tekemään lumitöitä Nuutin kanssa. Päivälenkillä käytiin taas hetki juoksentelemassa vapaana ja sen jälkeen kiipeiltiin jättimäisillä lumikasoilla. Sisätiloissa harjoiteltiin sivulletuloa vaihtelevalla menestyksellä. Aki kävi iltasella vielä Nuutin kanssa katukävelyllä. Hyviä neuvoja pentukoiran vaientamiseen otetaan vastaan! :)

Hyvää Joulua!

2009-12-23T10:00:00.000+02:00

Hyvää Joulua kaikille! Toivottavat: Anna, Aki, Pilvi, Pipari, Nuutti ja Tassu

Aurausta, agilityä ja ahmattikissoja

2009-12-21T19:20:00.000+02:00

Perjantaina 18.12 Nuutti oli kotona yksin peräti 6 tuntia. Aika oli kulutettu ilman minkäänlaisia tuhoja, vain lelujen paikoista huomasi, että poika oli ylipäätänsä ollut hereillä. Heti kotiintultuaan Anna lähti Nuutin kanssa ulkoilemaan aurinkoiseen pakkassäähän. Metsäisellä polulla otettiin muutama jouluinen valokuva tonttuasussa. Ilta vietettiin rauhallisissa merkeissä, Akin pakkaillessa viikonloppureissuaan varten. Valitettavasti tälle matkalle ei ollut sallittua ottaa karvaisia kavereita mukaan, joten eläinväki jäi Annan hoitoon.

Lauantaipäivä oli kotiinjääneillekin touhua täynnä. Nuutti ja Anna lähtivät nimittäin isän kyyditseminä Tulikäpälien agility-päivään Espoon Sporttikoirahalliin. Perillä odotti lauma suuria ja pieniä gööttejä, joita Nuutti meni heti pelottomasti tervehtimään. Omat sisarukset olivat mieluisimpia leikkitovereita. Sisällä kierrettiin aluksi haistelemassa kenttää ja kokeiltiin sen jälkeen putkea, ensin vähän lyhyempää, sitten pidempää. Onnistuneiden suoritusten jälkeen harjoiteltiin esteen hyppäämistä riman ollessa maassa ja hyvinhän sekin sujui. Namialustalle eteen-lähetys meni Nuutilta vallan loistavasti, mitäpä ei poika herkkujen eteen tekisi! Viimeisenä testattiin kuuden kepin pujottelua verkkoseinillä avustettuna. Kun Nuutti hoksasi idean, että reittiä pitkin pääsee namin luo, se kulki tapansa mukaan nenä maassa kiinni namia jäljestämällä. Reissu oli hauska, Nuutti tosin kävi hiukan ylikierroksilla ja kontakti oli hakusessa, tai sitä ei ajoittain ollut lainkaan...

Nuutin touhupäivä ei kuitenkaan vielä tähän päättynyt. Kun kerran Espooseen asti oltiin lähdetty, tehtiin vielä sukulaisvierailu Annan 6-vuotiaan kummitytön Aadan luokse. Aadasta tulikin Nuutille ihana uusi ystävä! Aada sai ulkoiluttaa Nuuttia hihnassa ja huolehtia vesikupin täyttämisestä . Yhteinen Aarteenetsintä-leikki oli molempien mieleen; Aada piilotti namit ja seurasi sitten kun Nuutti etsi. Käväistiinpä sitten vielä Aadan naapurissakin tapaamassa 7kk ikäistä parsonrussel-poika Möröä. Leikkituokio oli vauhdikas, vaikka Nuutin päivä olikin ollut jo pitkä. Haikeiden jäähyväisten jälkeen lähdettiin kohti kotia. Nuutti nukkui koko automatkan, mutta kotona oli vielä energiaa kissojen jahtaamiseen. Kissat olivat nauttineet vapaasta asunnosta koko päivän ja vieläpä ilman suurempia tuhoja! Vain hiukan pureskeltuja jouluvaloja ja yksi avattu linnunruokapussi. 10 minuutin pissalenkillä käydessä Anna unohti lukita Nuutin ruokakaapin. Eteisessä olikin vastassa Pipari juuri avaamassa pientä koirannappulapussia. Anna tempaisi pussin pois ja namit lensivät kaaressa lattialle. Pipari ja Nuutti söivät kilpaa Annan haroessa enimpiä pois lattialta. Pilvi ei paikalle ennättänyt ja syykin selvisi: Pilvi istui Nuutin vetolaatikon reunalla Jahti & Vahti -ruokapussi päässään! Jahtikissa joutui heti luopumaan pussistaan Annan nauraessa kippurassa vieressä. Harmi kun ei ollut kamera lähettyvillä.

Sunnuntaina odoteltiin yhdessä Akia kotiin ja ilo oli ylimmillään Akin viimein saapuessa. Lunta pyrytti koko päivän ja Nuutti pääsi ensimmäistä kertaa mukaan lumitöihin. Illalla tehtiin pitkä metsälenkki lumiseen metsään. Nuutti oli koko lenkin ajan vapaana ja tuli hienosti luokse kutsuttaessa. Alkulenkin Nuutti tallusteli isäntäväen perässä valmiilla polulla, mutta puolessa välissä vaihdettiin vetovuoro Nuutille. Se aurasi tietä ajoittain kaulaan asti ylettävässä hangessa ja suoriutui hienosti niin risukoista kuin puunrungoistakin. Sisukas poika meillä!

Touhupäiviä

2009-12-16T15:05:00.010+02:00

Lauantaina 12.12. oli mummolan apu jälleen tarpeen, kun Nuutti olisi joutunut olemaan pitkän päivän yksin. Mummolassa oli Arttukin tavattu. Arttu oli näyttänyt Nuutille, että kaikkea epäilyttävää kannattaa lähestyä haukkuen. Nuutti olikin aivan liian nopea oppimaan tätä tapaa, joten koirien leikit keskeytettiin melko pian. Kotona Nuutti halusi edelleen tutustua kirjahyllyn kirjoihin ja kansioihin naskalihampaillaan. Niinpä alin hylly tyhjennettiin, ja kuinkas kävikään, Nuutti keksi sieltä hyvän tarkkailupaikan itselleen. Kissat puolestaan viihtyvät kirjahyllyn päällä korkealla, sinne kun ei Nuutti yllä. Keittiön nurkassa oleva lattialistakin pääsi ensimmäistä kertaa Nuutin maisteltavaksi. Napakka kielto riitti järsimisen lopettamiseen ja sen jälkeen aseteltiin keittiöjakkaraa nurkan suojaksi. Nuutti pääsisi nurkkaan edelleen käsiksi, mutta se on ainakin tällä erää unohtanut nurkan olemassaolon. Astianpesukone on alusta asti ollut Nuutin mielestä mielenkiintoinen, tiskeistä kun saattaa ehtiä nuolaisemaan jonkun herkun kun omistajien silmä välttää. Nuuttipa keksi, että saahan tämän luukun itsekin auki ja niin lähti haarukka pikkuvarkaan matkaan.

Sunnuntaina eläintarhan väki jäi yksinään viettämään rauhallista kotipäivää isäntäväen suunnatessa Pohjoismaiden Voittaja 2009 -koiranäyttelyyn. Göötti-ständiltä tarttui mukaan uusi gööttikalenteri. Ruokaa ostettiin monenlaista ja lisäksi Nuutille löytyi shampoota ja joululahjaksi röhkivä kumisika. Göötti-kehän laidalla tavattiin Nuutin Elsa-siskon omistajat Katja ja Jarno. Olipa mukava vaihtaa kuulumisia! Sovittiin siinä hiukan ajankohtaa sisarustenkin yhteistapaamiselle.

Maanantaina Nuutti oli jälleen muutaman tunnin mummolassa. Illalla lähdettiin tutustumaan kehitysvammaisten asuntolaan Annan kummitädin johdolla. Vastaanotto oli jo ovella melkoisen erikoinen; yksi asukkaista alkoi kiljumaan, toinen käski lähtemään pois ja kolmas nappasi Nuutin talutettavakseen. Nuutti oli hyvin pikaisen alkuhämmästyksen jälkeen kuin kotonaan. Se ei haikaillut yhtään Akin tai Annan perään, vaikka taluttaja vei Nuuttia ympäri taloa. Pyörätuoliakin Nuutille esiteltiin, mutta poika ei ymmärtänyt asiassa olevan mitään erikoista. Asukkaille jaettiin namipaloja Nuutille syötettäväksi ja siitäkös hän innostui. Vierailu onnistui niin hienosti, että eiköhän meidät kutsuta sinne toistekin käymään!

Tiistaina ja keskiviikkona Nuutilla ja Piparilla oli jo pari hiukan pidempää painituokioita. Nuutti pisti tassun Piparin selän päälle ja puri niskasta. Pipari alistui ja kellahti lattialla. Nuutti näykki minkä kerkesi, kunnes Pipari sai tarpeekseen ja pyristeli pois otteesta. Pilvi ei edelleenkään halua jäädä Nuutin puruleluksi, vaan sähisee ja maukuu. Sekään ei juurikaan kynsiä käytä, eli ilmeisesti kissat kuitenkin ymmärtävät, ettei Nuutista ole vaaraa. Nuutti oli päivällä yksin ollessaan keksinyt mieleistä tekemistä repimällä reiän petiinsä. Illalla olisi voinut purkaa energiaa ulkoilemalla, mutta sää alkoi olla niin reippaasti miinuksen puolella, että Nuutti joutui jatkuvasti nostelemaan tassujaan.

Torstaina Annan kaveri Marja tuli vierailemaan 7 kk vanhan Mikael-poikansa kanssa. Nuutti ei meinannut pysyä nahoissaan, niin innoissaan se oli vieraista. Poikia ei voinut jättää lattialle keskenään leikkimään, sen verran rajuja Nuutin leikit olivat. Miksu oli Nuutista ja kissoista innoissaan ja nappasi tiukan otteen turkista heti kun vaan joku eläimistä erehtyi lähemmäksi. Nuutti ei malttanut rauhoittua juuri lainkaan koko 2 tuntisen vierailun aikana, vaikka Aki oli leikittänyt sen päivällä uuvuksiin asti. Loppuajasta saatiin kuitenkin pari valokuvaakin napattua!

Nuutti 12 viikkoa

2009-12-11T17:50:00.000+02:00

Uusi viikko aloitettiin sateisessa säässä. Hienohelma-Nuutista ei saanut järin innokasta lenkkiseuraa. Kävelyretket ovat kuitenkin huomattavasti pidentyneet, eikä Nuutti ala enää heti vinkumaan kun kotitalo katoaa näköpiiristä. Maanantai-iltana Akin ollessa töissä Annan isä tuli auttamaan eläinväen madotuksessa. Nuutti luuli lääkkeen olevan herkkua ja söi sitä hetken paljaaltaan. Loppu meni alas namipalojen kanssa sekä Annan sormia nuollessa. Kissojen käsittelyssä isukin apu olikin sitten tarpeen. Pilvi ei suostunut vapaaehtoisesti syömään lääkettään, joten napakassa syliotteessa saatiin ruisku suuhun ja lääke nieltäväksi. Pipari-ahmatti yritti samaan aikaan syliin, ettei vain jäisi ilman nameja. Heti lääkkeen nieltyään Pilvi sai palkkioksi kissojen hammastahnaa, jotta paha maku häviäisi sutjakkaasti. Pipari huijattiin hiukan nuolemaan itse lääkettään ja loput menivät samaan malliin kuin Pilvilläkin.

Tiistaina ja keskiviikkona Nuutti tuntui olevan oikein riiviötuulella. 12 viikkoa täyttänyt Herra oli jatkuvasti näykkimässä pohkeista tai housunlahkeista. Kieltäminen tuntuu vielä melko hyvin tehoavan. Mutta myös haukkuminen on selvästi lisääntynyt. Senkin Nuutti melko hyvin lopettaa, jollei haukkukohtaus johdu riehumisleikeistä. Isäntäväki on lisäksi yrittänyt opettaa, ettei ihmisiä ja esim. kaappeja vastaan saisi pomppia. Tämä tuntuu onnistuvan melko hyvin oman väen, sekä kotiintulevien vieraiden kanssa, koska tällöin tulijat tietävät koiran säännöt. Opit kuitenkin unohtuvat kadulla vieraita ihmisiä tavatessa. Kaduilla ihmisten ohittaminen on Nuutille hankalaa, jokaista kun tekisi mieli mennä tervehtimään. Pääsipä Nuutti maistamaan hiukan kännykkääkin, kun Anna oli jättänyt sen epähuomiossa pöydän nurkalle. Kännykän soidessa Nuutti haukahti pari kertaa ja päätti sitten itse puuttua asiaan puhelimen nappaamalla. Takakansi irtosi rytäkässä ja Nuutti nakerteli sitä autuaasti Annan ehdittyä vihdoin paikalle.Tähän mennessä ovat omat koulutustaidot riittäneet, mutta nyt on myös pentukoulu varattu. Koulu alkaa helmikuun alussa, heti kun Nuutin rokotukset ovat voimassa.

Torstaina eläimet valmistautuivat seuraavan päivän eläinlääkärikäyntiin. Aki käytti Nuutin pesulla. Anna harjaili, putsasi hampaita, korvia ja silmiä sekä leikkasi kynsiä. Nuutti keksi, että täältä kirjahyllystähän voi ottaa tavaraa ja pari valokuvakansiota ehti päästä hampaiden käsittelyyn, ennenkuin Aki ehti väliin. Kisumisut puolestaan vierailivat jälleen omin lupineen Nuutin ruokakaapilla. Illalla nautittiin ulkona lumesta. Nuuttikin oikein riehaantui ja juoksi iltalenkillä itsensä väsyksiin.Perjantaina Nuutilla tuli täyteen kokonainen kuukausi omassa kodissa! Heti aamusta eläimet lastattiin autoon eläinlääkärireissua varten. Onneksi matka oli lyhyt. Pipari on pienestä asti kärsinyt matkapahoinvoinnista ja se teki tapansa mukaan haisevat läjät sekä meno- että paluumatkalla. Eläinlääkärillä ollessa Nuutti ei lainkaan jännittänyt ja oli varsin innoissaan uusista ihmisistä ja tuoksuista. Rokotetta annettaessa Nuutti hiukan vingahti, mutta namit veivät ajatukset heti muualle. Pöydällä Nuuttia on käsitelty jo kotona, joten sekin oli tuttua touhua. Kissat olivat hyvin rauhallisesti, eikä kumpikaan edes huomannut piikkiä niskassaan. Kaikki pikkupotilaat olivat hyvässä kunnossa. Pilvillä löytyi hammaskiveä parista hampaasta, mutta se olikin jo tiedossa. Ohjeistuksena seurailu ja itsekin niitä voi raaputtaa pois, koska Pilvi antaa niitä kauniisti katsoa. Isäntäväki oli siis varsin ylpeä kasvateistaan. Kotimatkalla Piparia alkoi hiukan oksettamaan ja kotona se halusikin olla hetken yksikseen saunan puolella. Edes raksut eivät maistuneet. Kauan ei pahoinvointi kuitenkaan vaivannut. Nuutti nimittäin lähti käväisemään parissa eläinkaupassa ja sillä välin kisut olivat taas käyneet Nuutin kaapilla herkuttelemassa... Eläinkauppareissut ovat kovasti Nuutin mieleen. Ihaninta taisi kuitenkin olla pienen pieni poika rattaissa, joka halusi koko ajan pussailla Nuutin kanssa!

Eläintarhassa tapahtuu

2009-12-06T21:14:00.003+02:00

Hyvin alkanut viikko kääntyi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vähemmän hyväksi kun Nuutti päätti, että hän alkaa olla liian iso poika pentuaitaukseen. Nuutti murtautui yön aikana aitauksestaan yhteensä 3 kertaa ja haukkui ja ulvoi puolitoista tuntia. Keskiviikko-päivänä Nuutti täytti kokonaiset 11 viikkoa. Pakkaskelin innoittamana Pilvi päätti oleskella ulkohäkissä peräti 2 tuntia! Eläintarhan väki vietti Akin kanssa vapaapäivää ja vasta illalla kokeiltiin kuinka Nuutin yksinolo sujuisi taas pentuaitauksessa. Kotiin saapuessamme pentu tuli vastoin odotuksia eteisessä vastaan ja yksinolosta äänitetty nauha oli täynnä haukkumista ja ulvontaa. Pieni epätoivokin siinä vaiheessa iski ja seuraavaksi yöksi kehiteltiin uudenlainen järjestely. Nuutti sai olla ilman pentuaitausta ja, ihmeellistä kyllä, yö vietettiin vailla yhtään ininää.

Yön mentyä mallikkaasti, päätettiin Nuutti jättää torstai-aamupäiväksi vapaaksi koko asuntoon. 5 tunnin yksinolon jälkeen Annan vanhemmat tulivat hakemaan Nuutin iltapäiväksi hoitoon, ettei yksinolo venyisi liian pitkäksi. Hoidossa ollessa Nuutti viihtyi niin hyvin, ettei malttanut juuri lainkaan nukkua. Arttukin oli tehnyt Nuutin iloksi pikaisen vierailun. Kissat juhlivat kotona Nuutin poissaoloa. Ruoka ei ollut näistä juhlista loppunut kesken, sillä Nuutin ruokakaappi oli jälleen tiirikoitu auki ja juhlien jäljet löytyivät keittiön lattialla; Nuutin ruokaa ja kissojen oksennuksia... Perjantaina Nuutti pääsi iltapäivällä jälleen mummolaan hoitoon, ruokakaappi visusti teljettynä.

Lauantaina Nuutti lähti Annan kanssa harjoittelemaan junamatkailua. Nuutti käveli reippaasti asemalle ja sai jo matkalla ohikulkijoiden huomiota. Junaan päästyään Nuutti tapansa mukaan vinkui tauotta. Koko junavaunullinen ihmisiä ihaili Nuuttia ääneen ja konduktöörikin rapsutteli sitä ihastuneena. Keravan asemalla Nuutin ensimmäinen kauhistus olivat jyrkät kiviportaat. Portaikon yläpäässä Nuutti ei suostunut hievahtamaankaan eteenpäin. Namien avulla ensimmäiset askelet sitten onnistuivat ja loppu portaikosta menikin kuin vanhalta tekijältä. Paluujunaa odotellessa ehdittiin harjoitella useampiakin portaita. Ritiläalustan päällä kävely oli hyvin pelottavaa, mutta mitäpä Nuutti ei namien eteen tekisi! Ritiläharjoitusten jälkeen Nuutti suoriutui myös ritiläportaista. Näköalahissiä testattiin useammankin kerran. Nuutti liikkui juna-asemalla kuin kotonaan, eivätkä ohikiitävät junatkaan enää saaneet Nuuttia hätkähtämään. Keravalta löytyy kenties keskimääräistä enemmän koiraihmisiä, sillä yhtään ihmistä ei ohitettu ilman että Nuutti sai vähintään hymyn osakseen. Näin kävi myös junassa paluumatkalla. Vaikka junan eteisessä seistessä kuului kovia äkillisiä ääniä, Nuutti ei ollut niistä millänsäkään kun sai viettää aikansa nuorten naisihailijoiden keskellä. Illemmalla koko eläinväelle tehtiin kynsien joukkoleikkaus. Nuutti teki vielä "pitkän" lenkin; ensimmäistä kertaa korttelin ympäri ja vieläpä erittäin reippaassa vauhdissa.

Sunnuntaina tehtiin ensivierailu uusien koirakavereiden Voiton ja Viivin luokse. Voitto on 4-vuotias sekarotuinen koiraherra, jonka suvusta löytyy ainakin huskya ja sakemannia. Viivi on 3-vuotias kultainennoutaja. Meno oli vauhdikasta, mutta Nuutti väisteli hienosti isompien jalkoja. Sisällä Nuutti ja Viivi innostuivat raisuihin painileikkeihin. Perheen Misu-kissakin tavattiin, mutta tapaaminen päättyi hyvin nopeasti Misun taholta sähinään ja kynsiin. Leikkien lomassa Nuutti kiersi keittiössä kerjäämässä ja yritti jatkuvasti päästä käsiksi koiranruokatynnyriin. Puolitoista tuntia kului nopeasti ja koirien mielestä leikit jäivät vielä kesken. Kotimatkan Nuutti nukkui uupuneena.

Viime päivien aikana Nuutti on keskittynyt istu- ja maahan-sanojen opetteluun, sekä kärsivällisyysharjoituksiin. Kärsivällisyysharjoitukset ovat Nuutille vaikeita, niin kovasti herra olisi herkkujen perään. Nuutti on pikkuhiljaa opetellut, ettei kädestä, lattialta tai kupista saisi syödä ennen luvan saamista. Ajoittain onnistutaan hyvin, ajoittain ei sitten aivan niin hyvin... Nuutin rakas possunhäntä, joka ostettiin reilu pari viikkoa sitten, alkaa olla enää tynkä. (Jos asia olisi Nuutista kiinni, häntä olisi ollut tynkä jo aika päiviä sitten..) Nuutti on nyt saanut uudeksi herkukseen possunkorvan, joka näyttää olevan myös hyvin mieluinen.

Koiran elämää ja kissanpäiviä

2009-12-01T21:41:00.001+02:00

10 viikkoa täyttänyt Nuutti pääsi torstaina leikkimään mummolassa Arttu-koiran kanssa. Leikit sujuivat kuin vanhoilta tutuilta! Kissat ottivat jälleen ilon irti yksinoloajasta; kotiin tullessa eteisessä odotti Nuutin kaapista varastettu makupalapussi ja kaapissa oli käyty silppuamassa kolmen kg:n koiranruokapussi. Kissat siis voivat paksusti... Perjantai-iltana Aki valmisti koko perheelle juhla-aterian. Hirvi ja lohi maistuivat kaikille tasapuolisesti.

Lauantaina tehtiin vierailu eläinkauppaan. Nuutti nautti olostaan ja siivosi tehokkaasti kaupan lattiat sinne pudonneista herkuista. Eläinkaupan myyjän mielestä Nuutti oli varsin valloittava tapaus ja sitä pyydettiinkin jäämään kaupan maskotiksi. Nuutti ei kuitenkaan jäänyt kauppaan asustamaan, vaan lähti tekemään iltalenkkiä järven rantaan. Nuutti juoksi Akin kanssa sydämensä kyllyydestä ja paria laituriakin käytiin ihmettelemässä. Tavattiinpa lenkillä toinenkin ulkoilija, kaunis pitkäkarvainen kissa emäntänsä kanssa, mutta kissasta ei ollut Nuutin leikkikaveriksi. Kotiin tultuaan kurainen koira pääsi kokosuihkuun.

Sunnuntaina käytiin jälleen mummolassa. Nuutti istui ensimmäistä kertaa turvavöissä takapenkillä ja vaikutti siltä, että vyöt olivat Nuutille kuljetuskoppaa miellyttävämpi vaihtoehto. Perillä odotti Arttu, joka oli kuulemma jo pitkään päivystänyt ikkunoita tietäessään Nuutin tulevan. Artun jälkeen tavattiin vielä 8-vuotias Ressu-cockeri. Nuutti oli ihmeissään, kun Ressu ei heti ollutkaan leikeistä kiinnostunut. Nuutti jaksoi kuitenkin loikkia Ressun perässä ja vetää tätä korvista. Riehakkaiden leikkien jälkeen Nuutti tarvitsi hetken rauhoittelua sylissä ja illalla kotona olikin uupunut pentu.

Maanantaina Anna palasi hauvavauva-lomalta työmaalle. Nuutti taisi olla vielä eilisistä leikeistä väsynyt, sillä valtaosa päivästä meni nukkuessa ja Akin basson soittelua kuunnellessa. Kissat touhusivat Nuutinkin edestä ja mm. jouluvalot pääsivät Pilvin hampaiden käsittelyyn. Mummolasta saatiin terveiset, ettei Arttu kuulemma millään usko ettei Nuutti asu naapurissa ja on käynyt useaan kertaan leikkitoveriaan etsimässä.

Muutamassa päivässä Nuutti on taas oppinut hurjasti uusia asioita. Yksinoloa ollaan harjoiteltu lähes päivittäin. Edelleenkään Nuutti ei ikävöi isäntäväen perään. Yöt on nukuttu erittäin mallikkaasti ja ulkokävelyt sujuvat reippaasti. Pieneksi ongelmaksi on alkanut muodostua se, ettei Nuutti kaikelta haistelultaan juurikaan malta tehdä tarpeitaan ulkoilujen aikana. Koulutushetket ovat Nuutille mieluisia ja naksuttimen nähdessään pentu lähestulkoon sekoaa. Leikeistä mieluisimpia ovat namien etsimiset ja puruluita Nuutti rakastaa. Kissojen kanssa Nuutti ei vieläkään ole samalla aaltopituudella...

Kaupunkikävelyä ja naksuttelua

2009-11-26T11:22:00.005+02:00

Tiistai-aamuna Nuutti jatkoi innokkaasti nenänkäyttöleikkejä ja etsi jälleen nameja Akin askartelemista piiloista. Parin tunnin Skype-valvotun yksinolon jälkeen pakattiin koira autoon ja lähdettiin kohti Hyvinkäätä. Nuutti päätti jostakin syystä inistä koko matkan (yli puoli tuntia). Liekö hämmentynyt kiireisestä lähdöstä ja vauhdikkaasta ajosta; isäntäväki kun oli jälleen kerran hiukan aikataulusta myöhässä... Hyvinkään keskustassa Anna lähti hoitamaan asioita ja miesväki jäi harjoittelemaan kaupunkikävelyä, josta Nuutti suoriutuikin erinomaisesti. Kotimatka meni myös ininää kuunnellessa. Illan Anna kulutti etsimällä netistä sopivaa pentukoulua. Muutamalle ehdokkaalle päätettiin lähettää sähköpostia. Pari päivää sitten Nuutti nautti ensimmäistä kertaa masurapsutuksista ja ne näyttävät nyt jääneen suosioon. Jos Nuutti malttaa jäädä rapsuteltavaksi, se kellahtaa heti selälleen hoitoa vastaanottamaan.

Keskiviikkona Nuutti totutteli jälleen harjaukseen sekä uutena asiana korvien putsaukseen. Ne menivätkin varsin mallikkaasti Akin sylissä ollessa. Iltapäivästä päätettiin ottaa hiukan paitsioon jäänyt naksutin tehokäyttöön. Naksuttimen kanssa harjoiteltiin uudelleen ruokakupin vastaanottamista. Aikaisemminhan Nuutti on odottanut kuppia kauniisti istuen, mutta pikkuhiljaa ruoka-ajat ovat muuttuneet yhä levottomammiksi ja äänekkäämmiksi. Syy löytyy varmastikin kokemattomasta isäntäväestä, joten ei muuta kuin uudestaan harjoittelemaan. Naksun kanssa meni heti paremmin! Saa nähdä jäävätkö opit jatkossakin mieleen. Lisäksi testailtiin namin ja naksuttimen kanssa kärsivällisyttä, ettei namia saisi ottaa ennen lupaa. Muutaman kerran sujuikin melko hyvin, mutta kissojen tunkiessa väliin Nuutti päätti käyttää "vain nopeat elävät"-taktiikkaa... Kissat ovat muutoinkin Nuutin koulutus- ja ruokahetkissä innokkaasti mukana, ja sekös Nuuttia harmittaa. Ulkona Nuutti liikkui huomattavasti reippaammin kaupunkiharjoittelun jälkeen. Naksuttimen kanssa ohitukset ja hihnassa kulkemiset menivät suorastaan loistavasti! Illalla Akin äiti kävi ensi kertaa Nuuttia tapaamassa ja tämä oli kovasti Nuutin mieleen. Vieraskoreudessa oli kuitenkin parantamisen varaa Nuutin tehdessä kaikki mahdolliset tarpeet lattialle, eikä edes sanomalehdelle. Lehtien siirtely kuuluu kyllä Nuutin mielipuuhiin. Muita lempileluja ovat mm. kissojen hiiret, tyhjä maalarinteippirulla sekä muovipussista kääritty pallo.

Uusi viikko alussa

2009-11-24T00:11:00.005+02:00

Sunnuntaina Nuutin kanssa treenailtiin enemmän hihnassa kulkemista ja muiden kaduntallaajien ohittamista. Nuutti sai ulkoillessaan osakseen runsaasti ihailua ja muutaman rapsutuksenkin. On kuulemma "hyväluontoinen". Nuutti ei siis arastele vieraita ihmisiä. Pihalla vapaana ollessaan se keksikin, että kadulla kulkeva pariskunta täytyisi ehdottomasti käydä tervehtimässä. Anna oli siinä hetken jo hätää kärsimässä Nuutin lähtiessä iloiseen juoksuun, mutta kuin ihmeen kaupalla nimellä kutsuminen sai vauhdin pysähtymään ja karkulaisen tulemaan luokse. Nuutti sai suorituksestaan herkkupalkinnon ja valtaisat kehut! Tapasimme kadulla ensimmäistä kertaa myös naapurin chihuahuan ja kiinan harjakoiran. Ne eivät olleet Nuutista mielissään ja toinen ehti hiukan ärähtääkin. Nuutin olisi silti tehnyt mieli mennä leikkimään.

Sisällä harjoitteltiin naksuttimen kanssa hyppimättä olemista ja maahanmenoa. Tulokset olivat vaihtelevia, mutta ainakin pentu tuntuu harjoituksista nauttivan! Päivällä Nuutti oli yksin parin tunnin ajan. Lapsenvahti valvoi jälleen Skypen kautta ja Nuutti nukkui hienosti koko ajan. Illalla Annan vanhemmat tulivat kyläilemään. Kesken leikkituokion ulkona alkoi melkoisen suuri ilotulitus. Nuutti huomasi kyllä pamahdukset, mutta ei ollut niistä millänsäkään. Leikit jatkuivat entiseen malliin. Yö meni ihanan rauhallisesti, ei lainkaan ulinaa tai ulvontaa.

Maanantaina Aki järjesti Nuutille nenänkäyttöleikkejä piilottelemalla nakkeja mm. leikattujen munakennojen alle. Nuutti teki hurjasti töitä nenä tuhisten ja joutui vielä keksimään miten tuoksuvat herkut saa ongittua suuhun. Jatkettiin maahanmenoharjoituksia naksuttimen kanssa ja Nuutti alkoikin hoksata leikin ideaa. Autoreissut mummolaan ja takaisin sujuivat hienosti, kyllä tästä pojasta autoilija tulee! Nuutin mielestä päivän hienoin juttu oli kun Aki juoksutti sitä mummolan viereisessä metsässä ja nurmikolla piiiiitkässä narussa. Korkeassa heinikossa sekopäisenä juokseva koira saisi kenet vaan nauramaan vatsa kippurassa. Kissat saivat ansaitun lepopäivän Nuutin ollessa mummolassa iltaan saakka. Nuutin leikit ovat yhä kissojen makuun liian rajuja. Muutamaan otteeseen on täytynyt mennä väliinkin, kun näyttää etteivät kissat pidä tarpeeksi puoliaan. Eipä etukäteen uskonut, että osat ovat näin päin. Mikäli kissat eivät ole liikkeessä Nuutti juoksee isäntäväen perässä kaikkialle, välillä rasittavuuteen asti. Isännän tai emännän pysähtyessä Nuutista on varminta käydä makaamaan jalkojen päälle, ettei kohdehenkilö pääse heti uudestaan livahtamaan karkuun.

Nuutin ensimmäinen viikko

2009-11-23T15:13:00.006+02:00

Pitkän harkinnan jälkeen päätimme pistää tämän blogin pystyyn, pikkuisen koiranpennun saapumisen innoittamana. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on nuorella herralla jo vierähtänyt, joten tästä kirjoituksesta tulee melkoinen romaani. Monta ihastuttavaa ja vihastuttavaa hetkeä on jo ehditty kokea. Siispä aloitetaan.

Tukikäpälän Noki Nestori, kotoisammin Nuutti Miikkulainen, syntyi Espoossa 16.9.09 Milla Saaren Tulikäpälän kennelissä. Haimme Nuutin kotiimme perjantaina 13.11. Automatkan Nuutti vietti Annan sylissä nukkuen ja vinkuenkin. Kotiin päästyämme Nuutti sai ensin rauhassa haistella uutta kotia, ennenkuin toimme kissat sylissä samaan tilaan. Olohuoneen sähkölaitteet sekä Akin bassotavarat oli jo edellisiltana rajattu verkoilla pennun ulottumattomiin.

Nuutti olisi heti aloittanut kissojen kanssa takaa-ajoleikit, mutta kissat eivät olleet asiasta samaa mieltä. Varsinkin Pilvi pysytteli lähinnä sohvan selkänojalla ja muissa korkeissa turvapaikoissa. Pipari juoksi Nuuttia karkuun häntä paksuna. Pilvi näytti olevan suorastaan tyrmistynyt siitä, että tuollainen hirviö on tuotu samaan talouteen. Nuutin ilta meni leikkiessä ja nukkuessa sekä kissoja ihmetellessä. Ruokakuppia Nuutti osasi heti odottaa kauniisti istuen. Myös ruokapöydästä kerjäys onnistui herralta luonnostaan. Oma peti esiteltiin Nuutille pian ja siitä tulikin heti mieluinen paikka.

Ensimmäinen yö ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmattomasti. Suunnitelmana oli, että kissat ja Nuutti olisivat nukkuneet samassa tilassa seinällä eristettynä. Kissat laitettiin saunan ja suihkutilan puolelle, Nuutti sai itselleen muun kylppärin. Aki ja Anna nukkuivat lapsiportin takana lattialla, jotta Nuutti ei tuntisi oloaan hylätyksi. Nuutti rauhoittuikin muutaman minuutin vinkumisen jälkeen nukkumaan. Kissat olivat kuitenkin sitä mieltä, että kylppäri on aina lukeutunut heidän oleskelutilakseen, ja sitä se tulee tulevaisuudessakin olemaan. Keskellä yötä kissat kolistelivat ja hyppivät seinille, Pilvi sai tulemaan hiukan vettäkin hanasta. Nuutti-parka yritti parhaansa mukaan nukkua, mutta se oli siinä metelissä mahdotonta. Kello kolmen aikoihin Pipari tuli viimeisistäkin esteistä läpi Nuutin puolelle ja siinä vaiheessa oli pakko kehittää nopeasti suunnitelma B. Siirsimme olohuoneen verkkoaitoja siten, että Nuutille muodostui niistä oma pentuaitaus. Kissat saivat itselleen koko sauna-kylppäriosaston. Loppuyö sujuikin melko rauhallisesti.

Lauantai-aamuna kissat löytyivät tietenkin saunan lauteilta nukkumasta. Nuutin kanssa aloitettiin sisäsiisteysharjoitukset sekä totuttelu kaulapantaan. Naksuttimeenkin Nuutti pääsi jo tutustumaan. Melko pian saattoi huomata, että Nuutti taitaa olla melkoisen mieltynyt kaikenlaisiin makupaloihin ja tekee pienen nakkipalan eteen lähes mitä tahansa. Kissojen päällimmäiset ajatukset taisivat lähinnä liittyä toiveisiin, ettei Nuutti enää ulkoilutuksen jälkeen enää tulisikaan sisälle. Ikinä. Nuutti sai näykkimisyrityksistään palkaksi sähinää ja murinaa. Kynsiä ei kuitenkaan kertaakaan vilautettu, vaikka tassua Nuutti saikin useasti. Ensimmäiset vieraat kävivät katsomassa Nuuttia jo viikonlopun aikana, kissojenkaan silityksiä unohtamatta. Nuutti osasi heti ottaa vieraat vastaan; innokkaasti, muttei riehaantuen tai hyppien. Illalla Nuutti kävi muutaman vinkumisen jälkeen hienosti pentuaitauksen puolelle nukkumaan, eikä yölläkään isäntäväkeä tarvinnut juuri herättää.

Sunnuntaina Nuutti osasi jo melko mallikkaasti pujottaa itse kaulapannan päähänsä. Ulkoilu oli kuitenkin hiukan pelottavaa, eikä varsinkaan sateella tätä hienohelmaa ulkoilu innostanut. Luoksetulo on mieleistä puuhaa, kun kerran herkkuja saa. Omaa nimeäkin alkaa samalla tunnistamaan. Sunnuntaina tehtiin myös ensimmäinen vierailu Annan vanhempien luo. Parin kilometrin automatka taitettiin kissojen kantokopassa vinkuen ja hiukan ulvoenkin. Perillä oli kuitenkin kerrassaan hauskaa ja naapurin vuoden ikäinen espanjanvesikoira Arttu oli ihanaa leikkiseuraa!

Maanantaina Anna aloitti hauvavauva-loman viettämisen yksin, kun Akin piti palata töihin. Alkuviikolla kaulapannan pujottaminen ja luoksetulo sujuivat aina vaan paremmin ja makupalojen kanssa oli helppo opetella kontaktin ottamista. Yksinoloa alettiin harjoittelemaan pikkupätkissä omassa aitauksessa ja myös siten, ettei Nuutti voi seurata isäntäväkeä joka huoneeseen.

Tiistaina lähdettiin tutustumaan talutushihnaan, ensin sisällä ja sitten pihalla. Melko nopeasti Nuutti hoksasi, ettei matka etene jos hihna on kireällä. Kissojen kanssa olemista yritettiin harjoitella namien kanssa, kissat kun ovat vähintään yhtä ahneita kun Nuuttikin. Nuutti aina hetken malttaa olla kauniisti kunnes houkutus voittaa ja on pakko tehdä hyökkäys jommankumman kissan niskaan. Edistystä suhteissa oli kuitenkin huomattavissa; kissat viettivät enemmän aikaa lattialla ja kylppärin ulkopuolella. Karkuun ei enää juostu matalana, vaan häntä pystyssä. Nuutin mielestä hampaiden ja korvien katsominen sekä silmien putsaaminen oli melko kurjaa puuhaa, siihen siis lisää harjoitusta. Pissat menivät melko hyvin paperille jos ei ulos ehditty Nuuttia kyyditä. Tiistai-iltana Aki ja Anna päättivät siirtyä patjoilta omaan sänkyyn nukkumaan. Nuutti suhtautui asiaan hienosti, pentuaituksen nurkasta oli mahdollista kurkata makkariin jos ikävä yllätti.

Keskiviikkona harjoiteltiin käsittelyä ja seisomista pöydällä naksuttimen avustamana. Toinen automatka Nuutin “mummolaan” sujui jo aavistuksen paremmin. Perillä Nuutti selvästi nautti koiraseurasta. Ei aina pelkästään sähiseviä leikkikavereita! Nuutti harjoitteli hoidossaoloa Annan ja Akin tehdessä ostosreissua. Illalla siirrettiin pentuaitus siten, ettei Nuutti enää päässyt makkarin ovelle. Varsin hienosti Nuutti suhtautui tähänkin operaatioon ja jälleen muutaman uikutuksen jälkeen Nuutti rauhoittui nukkumaan.

Torstai-aamuna Annaa odotti pentuaitauksessa sotkuinen yllätys. Pikkupentu oli tassutellut omassa kakassaan ja pissassaan ja levitellyt sekoituksen ystävällisesti koko olohuoneeseen ja petiinsä. Ei muuta kuin suihkuttelua kokeilemaan. Pesuhetki sujui hienosti nakkien voimalla. Tämän jälkeen Nuutti teki lattioille vielä muutamat pissat ja kakat ja Annalla oli täysi työ pysyä rätin kanssa touhussa mukana. Sillä välin Nuutti kävi pissaamassa toiseen petiinsä ja Pilvi antoi oman panoksensa touhuun tekemällä läjät saunan puolelle. Voi tätä lemmikinomistajan auvoisaa elämää! Illalla käytiin tutustumassa Annan kummitädin Juuso-kissaan. Juuso ei ottanut järin mielissään Nuuttia vastaan, pennun tehdessä tuttavuutta vähän turhankin innokkaasti. Juuso kuitenkin lahjoitti Nuutille monta ihanan karvaista hiirtä suosikkilelujen jatkeeksi.

Ensimmäinen yli puolen tunnin yksinoloharjoitus tehtiin vasta perjantaina. Annan vanhemmat seurasivat Nuutin touhuja Skypen kautta ja hienostihan Nuutti osasi olla! Murtautui tosin pentuaitauksestaan, mutta ei yhtään itkenyt ikäväänsä. Alkuillasta vierailtiin Nuutin kanssa agilityradalla kasvattaja-Millan kutsumana. Nuutti oli hurjan reipas ja näytti heti olevan radalla kuin kotonaan. Ininä oli kova, kun Nuutti joutui odottamaan radan reunalla toisten koirien juostessa. Tuttuja koirakavereitakin löytyi ja ihana Millakin oli selvästi Nuutin mielestä tuttu. Automatkat molempiin suuntiin menivät Nuutin nukkuessa. Nuutti teki saman päivän aikana vielä toisenkin yksinoloharjoituksen, kun isäntäväki päätti vielä iltamyöhällä pyörähtää kavereiden luona. Kotona Nuutti oli jälleen tullut aitauksestaan, ja teki sen alkuyöstäkin pari kertaa uudelleen. Keskellä yötä Nuutti heräsi ulvomaan, eikä meinannut millään rauhoittua. Liekö poika jäänyt ylikierroksille agilityinnostuksen jälkeen...

Lauantaina pidettiin “lepopäivä”, eikä vieraita pyydetty käymään. Kynnet leikattiin ensimmäistä kertaa ja olimme jo etukäteen varautuneet vaikeuksiin. Mutta vaikka Nuutti oli hyvin pirteällä päällä, kaikki kynnet tuli nopeasti leikattua ilman ongelmia! Ulkoilulenkkejä on pikkuhiljaa pidennetty, mutta kotitietä pidemmälle Nuutti ei uskalla lähteä. Varsinkin pimeällä kaikki on pelottavampaa. Sateella ei vieläkään ulkoilu maistu, vain pakollisen hetken herra suostuu olemaan ulkona. Viikon tapahtumia kertaillessa on saanut huomata, kuinka hienosti Nuutti on alkanut omaksumaan asioita. On ollut ihana nähdä, että kissat ja koira todella voivat elää saman katon alla. Ne eivät vielä ole ylimpiä ystävyksiä, mutta nähtävissä oli jo leikkimielisen paininkin alkeita.