Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt aikaa ja syksy on jo vaihtunut talven puolelle. Annan kirjoitushalut ovat olleet jäissä koulutöitä tehdessä. Mutta tässä kuitenkin muutamia muistoja syyskaudelta.
Syyskuun puolella Nuutti sai uuden koirakaverin, jota toivottavasti päästään useamminkin tapaamaan. Anna ja Nuutti kävivät tällöin metsäretkellä Annan äidin ja kummitädin kanssa. Nuutti juoksi Annan kanssa ympäri metsää ja peltoja, toisten keräillessä sammalta ja sieniä. Autolle palatessamme tapasimme yllättäen metsänomistajan koiransa kanssa. Nuutti on kerran pikkupentuna tavannut tämän sekarotuisen pystykorva-Sirun, mutta silloin ystävyys jäi solmimatta. Tapaaminen alkoi odotetusti samalla kaavalla: Siru murisi ja Nuutti yritti päästä kavereiksi. Siru oli enemmän kiinnostunut meistä ihmisistä, mutta Nuutin sinnikkään taivuttelun jälkeen, Siru yhtäkkiä alkoikin leikkimään Nuutin kanssa. Koirat päästettiin sitten vielä irti juoksemaan, ja ne hävisivät joksikin aikaa tiheään pusikkoon. Palatessaan likomärkinä ne käväisivät vielä hiekkakasassa pyörimässä... Onneksi meidän herran turkki on rodunomainen, eli suhteellisen helppo puhdistaa. Niin hauskaa Sirulla oli, että saimme kutsun uusintavierailullekin.
Syyskuun puolessa välissä Aki ja Nuutti lähtivät äijien reissuun Akin isän luo Puumalaan. Poikien ohjelmaan kuului muun muassa useiden tuntien mittaisia lenkkejä metsissä ja pelloilla, sekä Nuutin ensimmäiset metsästysretket. Ensimmäistä kertaa metsälle pääsi myöskin Akin uusi metsästysjousi. Varsinainen saalis jäi vielä saamatta, vaikka Nuutti metsästyskoiran elkein seurasikin eläinten vainuja maasta. Puumalan metsistä löytyi kuitenkin runsaasti muunlaisia eläimiä, nimittäin punkkeja. Eikä mitään ihan vaatimattomia määriä, sillä eräänkin aamulenkin jälkeen Nuutin turkista löytyi yhteensä 24 punkkia! Siihen määrään ei Nuutin kesän kestänyt punkkiainekuurikaan enää tehonnut. Isäntäkään ei aivan punkeitta selvinnyt. Nuutin viimeinen punkkilöytö tehtiin kotosalla, kun reissusta oli kulunut jo pari viikkoa. Toisessa takajalassa oli pitkään kipeä patti, joka onneksi hävisi itsestään. Puumalassa Aki pääsi myös testaamaan myös Nuutin paukkuarkuutta. Nuutti jätettiin talon pihaan syömään possunkorvaa ja Aki meni kauemmaksi ampumaan haulikolla. Nuutti kyllä selvästi huomasi äänet, mutta ei säikähtänyt sen kummemmin tai mennyt paniikkiin. Anna vietti sillä välin kisujen kanssa rauhaiseloa kotona. Kissat eivät itseasiassa malttaneet olla lainkaan rauhassa, vaan ottivat kaiken ilon irti koirattomasta ajasta. Hiljaisia hetkiä ei juurikaan vietetty; kissat maukuivat ja juoksivat ympäri taloa ja jatkuvasti oli jonkinlainen paini- tai vaanimisleikki käynnissä.
Nuutin 1-vuotissynttäreitä vietettiin torstaina 16.9. Aki leipoi Nuutille ikioman koiramaisen synttärikakun. Kissatkin saivat omat palasensa, mutta niiden syömisvauhti jäi kyllä Nuutille kakkoseksi. Lahjaksi Nuutti sai mm. virkatun pehmopossun ja maailman parhaan tassurätin
Synttäriviikonloppuna tavattiin kaksi muutakin 1-vuotissankaria. Lähdimme vierailulle Elsa-siskon luo, jonne myös Rölli-veli tuli. Pojat aloittivat rähinän heti tavattuaan, ja tilannetta rauhoiteltiin koirat sylissä. Yhdessä lähdettiin kävellen koirapuistoon ja matkalla rähinät unohtuivatkin. Koirapuistossa hauskimmat leikit syntyivät valtavan pitkästä kepistä taistellessa. Leikkituokion jälkeen tallustettiin takaisin Elsalle. Poikien välit pysyivät viileän rauhallisina; Rölli ei oikein tahtonut lämmetä Nuutin lepyttelyille. Elsa oli sitäkin suositumpi leikkikumppani. Synttäreiden kunniaksi koirille oli vielä varattu omat herkut; Elsalle poronlihaa ja pojille Akin tekemät kakut. Herkut kävivät hyvin kaupaksi, mutta lapsoset eivät malttaneet olla leikkimättä heti ruoan päälle. Leikkien tuloksena oli Röllin oksentama kakku ja Elsan iso, pinkeä masu. Kotiinviemisinä saimme Rölliltä vinkuvan pehmokilpikonnan ja Elsalta kaikennäköisiä nameja.
Syyskuun viimeisellä viikolla lähdettiin pitkästä aikaa match showhun. Kisapaikka oli kätevästi kävelymatkan päässä kotoa. Nuutti pääsi alkusähläyksestään melko mukavasti yli, mutta hiukan vastoin ennakko-odotuksia, se ei malttanut ottaa kunnolla kontaktia koko reissun aikana. Aki kävi Nuutin kanssa pari kertaa lenkilläkin kehää odotellessa, mutta sekään ei tuntunut Nuuttia rauhoittavan. Varsinainen kehä sujui kuitenkin mukavasti. Annan esitti Nuutin ja Nuutti yritti jonkin verran kiskoa hajujen perään, mutta pääosin malttoi ravata vieressä sekä seisoa paikallaan. Pöydällä Nuutti innostui tuomarista melkoisesti, mutta antoi kuitenkin nätisti katsoa hampaat. Tuomari piti Nuutista enemmän, kuin vastustajana olleesta lancashire heeleristä. Tuomarin mukaan Nuutilla on "aivan ihana luonne" ja "erittäin hyvät hampaat". Punaisten aikuisten koirien kehässä oli koiria 15, siellä Nuutti ei enää sijoittunut viiden parhaan joukkoon. Reissusta kotiuduttuamme päästiin iltaruokana vihdoin avaamaan Nuutin ensimmäinen aikuisruokasäkki. Pronature-puppyn sekaan sekoiteltiin Canidaea. Canidaen jälkeen ollaan kyllä vaihdettu jo toiseen ruokamerkkiin. Nuutti on pian syönyt jo 15kg säkin Jahti&Vahti Extraenergia-ruokaa.
Lokakuun alussa lähdimme Nuutin kanssa viettämään Akin äidin synttäreitä Kukkapään lomakeskukseen. Reissu oli pojalle melkoista pyöritystä, kun lapsilauma leikitti Nuuttia koko päivän. Illalla Nuutti oli niin voipunut, että se vetäytyi yksin nukkumaan saunan pukuhuoneeseen, jossa se teki pesän itselleen märkiin kylpypyyhkeisiin. Yön vietimme vuokramökissä nukkuen. Reissu sujui melkoisen mukavasti, vaikka Nuutin käytöstavat etukäteen epäilyttivätkin.
Kissatkin ovat järjestäneet silloin tällöin pientä aktiviteettia kotosalla. Eräänä iltana olimme jättäneet rasvaisen uunipellin tiskipöydän päälle likoamaan lihan paiston jälkeen. Pahaa-aavistamaton Pipari loikkasi lattialta suoraan pellille sillä seurauksella, että pelti lensi kaaressa lattialle, roiskien rasvat ympäriinsä. Pipari oli peittynyt valkoiseen rasvaan ja se pakeni äkkiä paikalta olohuoneen sohvalle. Nuutti äkkäsi kinkuntuoksuisen kissan ja juoksi tottakai perään. Aki jäi pyyhkimään keittiötä ja Anna meni ottamaan kiinni rasvaista kissaa. Pari valokuvaakin ehdittiin napata ennenkuin Pipari pääsi pesulle. Rasvaa riitti turkissa kuitenkin reilun viikon päivät.
Lumien saavuttua on Nuutti ollut hangista tohkeissaan. Se on päässyt jälleen lempileikkinsä pariin, eli etsimään nameja korkeista lumikasoista. Ensimmäisen kerran lumikasan nähdessään, se suorastaan syöksyi kasan huipulle, ilmeisesti viime talven leikit mielessään. Juoksulenkkeihin on saatu mukavasti haastavuutta paksujen hankien avulla.
Pääosin olemme siis viettäneet kotosalla tasaisen rauhallista arkea. Piparista ja Nuutista on tullut varsin hyvät leikkikaverit. Pilvi ei edelleenkään Nuutista välitä ja tarjoaa herkästi kynsiään. Isäntäväen kanssa leikkiessä Nuutin lempileikki on takaa-ajoleikki. Leikissä Nuutti juoksee lelu suussaan muristen ja odottaa, että sitä ajetaan takaa. Irti-käsky on kuitenkin hyvin sisäistetty ja tarvittaessa Nuutti jättää saaliinsa käskystä välittömästi. Myös ruoan etsiminen piiloista on Nuutille mieluista puuhaa. Kissat ovat usein etsinnöissä mukana ja se pistääkin Nuuttiin mukavasti lisävauhtia. Nuutti on saanut nauttia etenkin pitkistä metsä- ja juoksulenkeistä. Olemme jatkaneet päivittäin hihnakäytöksen harjoittelua ja kärsivällisyydellä ollaan saatu hyviäkin tuloksia aikaan. Omistajien hermot ovat kuitenkin usein koetuksella jääräpään kanssa. Rautaista tahtoa ja uppiniskaisuutta Nuutista löytyy siis oikein olan takaa. Tuttujen koirakavereiden kanssa ollaan käyty leikkimässä, mutta koirapuistotapaamiset olemme toistaiseksi jättäneet väliin; viimeisimmällä kerralla kun nuoret poikakoirat olisivat halunneet keskenään ratkaista koirapuiston herruuden. Voiton ja Viivin kanssa ollaan leikitty viikottain. Lisäksi Nuutti tapasi hiljattain uudenkin koirakaverin, 7kk ikäisen valkoisenpaimenkoira-tyttösen. Kotosalla meillä on lenkkien ja muun puuhastelun jälkeen rauhallinen ja helppo koira. Mutta kun energiaa on jäänyt varastoon, sen todella huomaa. Nuutilla on lisäksi paljon opeteltavaa kärsivällisyydessä. Varsinkin oudoissa tilanteissa se on hyvin rauhaton ja äänekäs ja vaatii määrätietoista ihmistä vierelleen. Kotona ollaan opeteltu lukuisia "sirkustemppuja", jotka ovat toimineet hyvänä aivovoimisteluna ja kontaktin harjoitteluna.
Olipas taas mukavaa muistella menneitä. Kiitos!
VastaaPoista