Nuutti 5 kuukautta

Pari viikkoa on vierähtänyt, eikä eläintarhan laiska isäntäväki ole saanut blogia kirjoitettua. Ensimmäisen viikon kohokohtia olivat hoitopäivä mummolassa (jossa Nuutti sai uuden pikkuisen koirakaverin), pentuklubi, vierailu Elsan luona sekä Nuutin ruoan vaihto. Kissojen kanssa yhteiselo on edelleen hiukan hakusessa. Pilvi varsinkaan ei välitä Nuutin lähestymisyrityksistä.

Pentuklubin kakkososa pidettiin to 28.1. Aiheena pennun ruokinta. Anna lähti Nuutin kanssa klubille tällä kertaa ilman Akia. Tapasimme samat pennut kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nuutti oli huomattavasti rauhallisempi; taisi muistaa kaverit ja paikat edelliseltä kerralta. Tällä kerralla Nuutti rauhoittui pieniksi hetkiksi Annan jalkojen juureen jopa aivan oma-aloitteisesti. Lempikaveri taisi olla 3kk vanha whippet-tyttö Donna. Muut pennut olivat siis australianpaimenkoira, chihuahua, valkoinen länsiylämaanterrieri sekä seropi labradorisekoitus. Luento oli oikein mielenkiintoinen ja saimme roimasti uutta tietoa. Harjoittelimme pentujen kanssa etutassujen roikottelua, jonka tarkoituksena oli arvioida jalkojen suoruutta. Luennon pitäjä katsoi Nuutin tassuja ja epäili, että oikea etutassu olisi aavistuksen kääntymässä ulospäin. Tämä kielii siis lähinnä turhan proteiinipitoisesta ruoasta ja ylipainosta. Kuntopisteitä laskettaessa Nuutti oli kuitenkin täysin normaalipainoinen. Paino oli tällä viikolla 7,80kg. Kotona päätettiin vähentää hiukan Nuutin ruoka-annosta. Tulipa puhetta myös Nuutin syömästä Canidae-ruoasta. Luennoitsija suositteli vaihtamaan Canidaen All life stages -ruoan johonkin toisen merkin puppy-ruokaan, Canidaella kun ei varsinaista penturuokaa ole. Penturuoassa on yleensä pennulle kaikkein sopivin kalkki-fosfori-suhde. Jäimme asiaa pohtimaan ja kotona ravitsemustieteilijä-Aki päätti tutkailla ruokien koostumusta hiukan lisää.

Perjantaina Canidae-ruoka alkoi olla vähissä ja ruoan vaihto oli jo ajankohtainen asia. Kävimme parissakin eläinkaupassa ja sattumusten summan jälkeen matkaan lähti hypoallerginen Brit Care Puppy -säkki. Ruoka näytti maistuvan Nuutille erinomaisesti, varmastikin voimakkaasta tuoksustaan johtuen. Jännityksellä jäimme seurailemaan tulisiko Nuutille taas oireita ruoan vaihdoksesta. Nuutin hampaita on harjailtu joka ilta. Varsinkin Pipari on hommasta innoissaan, hammastahna tuntuu olevan kovasti herran makuun. Myös Akin tekemät ruoat maistuisivat; Pipari päätti saada oman osansa Akin ruokalautaselta ja päätti erään ruokailun aikana hypätä suoraan keskelle lautasta. Lautanen särkyi tietenkin tuhannen palasiksi ja Pipari ja Nuutti syöksyivät yhdessä tuumin syömään kiinalaista chilikaalisalaattia...

Sunnuntaina käytiin jälleen Elsa-siskon luona ja sisarukset viihtyivät keskenään vallan mainiosti. Ilman ollessa vain muutaman asteen miinuksen puolella, vietimme suuren osan ajasta ulkona. Nuutti teki innolla uusia polkuja Elsan pihan lumilabyrinttiin. Lisäksi käytiin tutustumassa Elsan vakiolenkkipolkuun, jossa kaverukset päästettiin myös vapaana juoksentelemaan. Nuutti on noin valovuoden jäljessä Elsan sisäsiisteydestä. Nuutti kun edelleen pissailee sisälle, eikä myöskään laisinkaan ilmoita haluavansa ulos tarpeilleen.

Toisen viikon tapahtumiin kuuluivat mm. koirakoulu ja nenäpunkki. Brit Care- ruokaan vaihtamisen jälkeen Nuutti alkoi röhkiä kummallisesti. Ensin ajattelimme, että Nuutti vain innoissaan vetää hiukan ruokaa henkeen. Viikonlopun ja alkuviikon aikana röhkimistä ja "ryystämistä" alkoi tapahtua myös ruokailuaikojen ulkopuolella. Lisäksi Nuutti aivasteli paljon ja hieroi nenäänsä lumihankiin. Kekseliäs isäntäväki osasi arvata oireiden syyksi nenäpunkin ja sitä arveli myös eläinlääkäri. Hänen mielestään oireet olivat niin selvät, että selvisimme ilman lääkärikäyntiä. Aki kävi vain noutamassa lääkityksen suoraan apteekista ja antoi pillerit Nuutille. Samaan aikaan myös Elsa ja Arttu olivat alkaneet aivastella runsaasti. Elsa kävikin hakemassa hoidot eläinlääkäristä, Artun oireet jäivät vielä seurantalinjalle. Ensiksi säikähdimme, että nyt täytyy sunnuntain koirakoulukin perua. Eläinlääkäri ja koirakoulun kouluttaja olivat kuitenkin sitä mieltä, että Nuutti voisi hyvin lähteä koirakentälle opiskelemaan. Kissat saivat Annan tädiltä uudet hiiret, jotka valitettavasti joutuivat pian Nuutin käsittelyyn... Sitä ennen Pipari pääsi kuitenkin mielipuuhaansa eli kastamaan hiiriä vesikuppiinsa.Sunnuntaina 7.2 alkoi siis kauan odotettu koirakoulu Järvenpään Koirakerhon kentällä. Kentällä oli lähes 30 koiraa pariltakin eri kurssilta, joten vilinää ja ääntä riitti. Aki toimi Nuutin ohjaajana ja ensimmäinen kerta sujui odotettua paremmin. Nuutti joutui heti mukaan sellaiseen pienryhmään, jossa oli toinenkin kova haukkuja ja siitäkös Nuutti innostui. Haukku alkoi heti, kun Nuutti sai tilaisuuden keskittyä ympärillä tapahtuviin asioihin. Mutta kun Aki otti possunkorvan esiin ja harjoitteli Nuutin kanssa kontaktia, istumista, maahan menoa ja seuraamista Nuutti keskittyi ajoittain jopa erinomaisesti. Saipa se kehuja kouluttajaltakin, sekä hiukan kummasteluja "kestopalkkion" eli possunkorvan käytöstä. Se vain tuntuu toimivan Nuutin kanssa ehdottomasti parhaiten. Meidän ohjaajien työtä helpottaa huomattavasti koirakerhon sääntö, etteivät koirat saa seurustella koulutuskentällä, eivätkä parkkipaikallakaan. Ehkäpä Nuuttikin pikkuhiljaa alkaisi oppia toisten koirien ohitusta kadulla. Tällä hetkellä ne eivät vielä onnistu, vaan pentu sekoaa totaalisesti. Seuraaminen ja sivulletulo tuntuvat olevan Nuutille jo perusjuttuja. Nyt ollaankin harjoiteltu maasta istumaan nousemista, seuraamisesta istumaan jäämistä sekä "kauko-ohjausta" eli kaukaa käskyjen antamista. Yllättävän taitava pikku pentu meillä!